Häät Thaimaassa (osa 2) - Wedding day!!!!!

Koitti päivä, josta olen haaveillut monen monta vuotta - Hääpäivä!

Heräsimme kaasoni, Annin, kanssa klo 8:30. Ensimmäisenä kävelin ikkunan eteen, avasin verhon ja päivän ensimmäiset sanat hyvän huomenen toivottamisen sijaan olivat: "Anni, siellä on pilvistä". Anni rauhoitteli mua ja sanoi: "No, nyt on vasta aamu ja vihkimiseen on vielä monta tuntia". (vihkiminen siis tapahtuisi klo 15:00). Okei...hetkellisesti tuli parempi fiilis. Olin aika hämilläni siitä, miten rauhallinen olin, vaikken nyt ns. normaali fiiliksellä ollutkaan liikkeellä. Kuitenkin, kun pääsimme aamupalalle, huomasin, etten olekaan niin ok, kuin olin luullut. Otin mysliä ja jogurttia enkä pystynyt syömään kuin lusikallisen tai kaksi. Kun Anni oli hakemassa ruokaa, oli häneltä tultu kysymään hotellihuoneen numeroa, jossa hän asui. Huomasimme molemmat sen, että henkilökunta katseli pöytäämme ja ihmetteli, että kuka tämä minun uusi seuralaiseni oli. No, siitähän minä tietysti riemastuin ja olin jo valmiina nyrkkitappeluun. Anni sai taas rauhoitella minua :) Kun olimme lähdössä aamupalalta, yksi nainen hotellin henkilökunnasta tuli kysymään minulta, kuka tämä neiti on, kun yleensä seurassani on miespuolinen tyyppi. Kilahdus - ja meikäläinen aloitti avautumisen: "Hän on kaasoni." "MINULLA ON TÄNÄÄN HÄÄT ja mieheni yöpyi bestmaniensa kanssa ja kaasoni yöpyi viime yön hotellissamme!".....en edes yrittänyt hymyillä naiselle. Mielessäni vaan pyöri: "en jaksa yhtäkään vastoinkäymistä tänään!" Nainen pyysi anteeksi ja sanoi, ettei ollut tiennyt asiasta. Minä bridezilla-hetkessäni en jaksanut vaivautua tässäkään kohtaa olemaan ystävällinen, vaan sanoin naama väärinpäin vain "ok" ja kävelin pois. Tilanne selvitetty, unohdetaan se, ja jatketaan eteenpäin!

Tuli kaason vaihto läpystä. Ystäväni Essi oli lupautunut tekemään kaasoilleni kampaukset. Anni lähti kampauksen tekoon ja toinen kaasoni, Heidi, tuli pitämään minua silmällä, etten sekoa kesken kaiken. Tässä oli meinaan tulossa yksi juttu, mikä hieman otti päähän: meidän piti vaihtaa hotellihuonetta, koska hääyö oli tarkoitus viettää  Pool Villassa. Olimme kysyneet, jos saisimme jättää suurimman osan tavaroistamme nykyiseen huoneeseen ja pakata vain kaikki tarvittava uutta huonetta varten. Tämä ei kuitenkaan käynyt, koska emme saisi enää hääyön jälkeen yöpyä nykyisessä huoneessamme. Tämä hieman otti päähän, koska hääpäivänä ei kaiken sen kaaoksen keskellä ehkä jaksaisi roudata tavaroita huoneesta toiseen ja pitää huolta, että kaikki on mukana. Sitten, kun uudessa huoneessa pitäisi kaiken rojun keskeltä löytää tietty yksi juttu, ei sitä tietenkään löydä! No, onneksi klo 11 maissa yksi hotellin tyntekijä tuli auttamaan meitä tavaroiden roudauksessa ja minä ja Heidi huolehdittiin, että kaikki oli varmasti mukana. Vein vanhan huoneemme avainkortin respaan ja sain respasta uuden huoneemme avainkortin. Samalla respatyöntekijä ilmoitti minulle, että saamme viettää loput yöt tuossa hääyön Pool Villassa.....no, sehän nostatti mielialaa aika paljon, koska se tarkoitti sitä, ettei meidän Jannen kanssa tarvitsisi taas seuraavana päivänä pakata tavaroita ja muuttaa - helpotus! Kun meidät ohjattiin uuteen huoneeseemme, nostatti se vielä lisää mielialaani - poreallas ulkona, poreallas sisällä, tilaa vaikka muille jakaa ja kaikin puolin niin ihana Villa!!!!

Anni tuli upean kampauksensa kanssa takaisin pitämään minusta huolta ja läpystä taas vaihto - nyt Heidi meni kampausta varten Essin luo. Lähettelin sähköpostia koskien Raappanan keikkaa ja soundcheckiä, joka tultaisiin tekemään hetkeä ennen kuin vieraat saapuvat paikalle. Tarkoitus siis oli, että soundcheck tehtäisi klo 14 paikkeilla,  Jannea ja bestmanejä oli neuvottu saapumaan hääpaikalle n. klo 14:20 ja häävieraiden oli määrä saapua pre ceremony coctail-tilaisuuteen n. klo 14:30 - tiukka aikataulu siis tiedossa. Raappanan ei kuitenkaan ollut tarkoitus tulla soundcheckiin mukaan, ettei illan yllätys vaan menisi pilalle.
Siis tässä kohdassa on pakko ihmetellä ja taivastella sitä, että miten ihmeessä noin jymy-ylläri oli jo tähänkin asti säilynyt salaisuutena. Ehdimme Jannen kanssa reissata 3 viikkoa ennen häitämme ja täytyy myöntää, että tuon kolmen viikon aikana olin ihan varma, että viimeistään tässä kohtaa salaisuus paljastuu, koska jouduin kuitenkin tuona aikana sähköpostia lähettelemään ja sopimaan keikan yksityiskohdista. Muutaman kerran jouduin jopa sähköposteihin vastaamaan Jannen puhelimen kautta, koska en päässyt nettiin muuta kautta....ja tietysti yhdellä näistä "vastaan Jannen puhelimesta"-kerralla kävi niin, etten päässyt kirjautumaan ulos sähköpostistani ennen kuin nettiyhteys katkesi. No, minähän olin sitten tietysti ihan paniikissa, että nyt Janne pääsee suoraan lukemaan sähköpostini ja sieltä ensimmäisenä hän löytää sähköpostin, jossa otsikkona on "Raappana esiintymään meidän häihin"! No, onneksi sain käyttää Jannen puhelinta uudestaan nettiyhteyden palattua ja kirjauduin pois sähköpostitililtäni....se lopetti suurimmat sydämen tykytykset :) Kyllä niitä läheltä piti-tilanteita varsinkin tuon kolmen viikon aikana oli, mutta silti homma pysyi salassa - siis VAU!

Kello löi 12 ja tuohon aikaan oli sovittu ainakin käsittääkseni, että kampaajat tulevat huoneeseeni ja tekevät sen mahti kampauksen, joka minulle jo koekampauksessa oli tehty. Anni avasi minulle Breezerin, kun ilmeisesti alkoi Lipin stressikäyrä nousta jo liian korkealle :) Kello tuli jo 12:15 ja alkoi paniikki iskeä. Menin respaan kysymään, josko he siellä tietäisivät, missä kampaajani luuhaavat. No, respasta soitettiin kampaajille ja he olivat tulossa paikalle klo 12:30....pieni helpotus - ainakin he olivat oikeana päivänä tulossa :)

Kampaajat paikalla, minut istutettu tuoliin ja Breezer-pullo käteen. Anni piti huolta siitä, että välillä muistin myös juoda pullosta.....se meinasi meinaan unohtua sen kaiken stressin ja paniikin keskellä :) Viimeiset sähköpostit vielä koskien soundcheckiä - vastuu asian loppuunsaattamiseksi annettu Annille ja sitten yritetään keskittyä hengittämiseen :) Välillä taas Anni antoi väliaikatietoja, millainen kampauksesta on tulossa.

Heidi tuli takaisin ja upea oli myös hänen kampauksensa – loistavaa työtä Essi!!! Heidi alkoi meikata itseään ja minä odottelin innokkaana peilin eteen pääsyä, jotta näkisin jo kampaukseni! Anni kirjoitteli kaasojen ja bestmanien lunttilappuja päivän aikataulusta ja piti siinä samassa huolta minusta.

Klo 13 saapui meikkaajani, Laura, paikalle. Kampaukseni ei ollut vielä valmis, joten aikataulu alkoi jo tässä vaiheessa mennä mönkään…tulette huomaamaan, että iltaa kohden aikataulu menee vielä pahemmin mönkään! Tässä kohtaa päivää se aiheutti minulle paniikkia, mutta illalla en välittänyt asiasta enää pätkääkään!

Kampaus valmis. Kyllä tuli taas niin upea kampaus niin lyhyessä ajassa….VAU! Kiittelin taas tuhat kertaa kampaajia ja sitten Laura otti homman haltuun. Taas istuin tuolissa, tällä kertaa vaan meikattavana. Anni lähti hoitamaan soundcheckiä ja minä aloin vaan enemmän ja enemmän tuntemaan perhoset vatsassani.

Seuraava paniikin aihe ilmaantui pian: Janinan piti tulla tekemään viimeistelyt pukuuni, mutta rouvaa ei jostain syystä näkynyt ei kuulunut. Minun thaimaan liittymässäni ei ollut enää puheaikaa jäljellä, joten en voinut Janinalle soittaakaan. Heidi lähti ottamaan selvää asiasta. Tästä eteenpäin on asiat tapahtuneet todella nopeassa aikataulussa ja tuntuu nyt, kun jälkeenpäin päivää pohtii, että tässä kohtaa olen mennyt jossain sumupilvessä, koska paniikki, stressi ja kiire ovat ottaneet tuosta eteenpäin vallan.

Janina saapui! Jippii! Heillä oli ollut ”pieni” ongelma taksikyydin kanssa….taksi olikin mennyt väärään suuntaan ja sitten vielä kuski ei ollut omistanut kunnon kaasujalkaa, joten siinä oli Janinan pinna kiristynyt oikein kunnolla – ja se kyllä näkyi myös siinä kohtaa, kun hän tuli huoneeseen :) Minulla tuli hetken herkistyminen, kun näin Janinan ja kyllä sain tehdä töitä, etten heti alkumetreillä pilaa kaunista meikkiäni, jonka Laura oli minulle loihtinut. Janina alkoi kiinnittää Heidin kaasomekkoon liilaa satiininauhaa sillä aikaa, kun Laura vielä viimeisteli meikkiäni. Anni saapui ja vinkkasi minulle, että soundcheck oli mennyt hyvin – huh, mikä helpotus!

Kaunis meikkini valmis ja sitten laittamaan hääpukua päälle. Janina alkoi kiinnittää nyt minun pukuuni liilaa satiininauhaa. En muista kuka, mutta joku sanoi minulle, että minun pitäisi syödä jotain, koska en ollut syönyt sinä päivänä kuin sen lusikallisen tai kaksi mysliä ja jogurttia. No, minä sanoin, ettei tehnyt mitään mieli, mutta Laura ilmoitti: "Nyt kyllä syöt", ja hän tuli syöttämään minulle manssikkajogurttia – hauskaa! :) Puhelin soi, Anni vastaa. Hääsuunnittelijamme, Parichat, halusi tietää jostain biisistä. Minä vedin ihan lukkoon. Olin samaan aikaan peilin edessä tekemässä päätöstä, miten Janina kiinnittää satiininauhan ja sitten piti päättää joku biisi – aivot ihan tiltissä.  Anni odottaa, että vastaan hänelle jotain, jotta hän saa vastattua jotain Parichatille, joka odottaa puhelimessa. Meinasi tuossa kohtaa kyllä iskeä toinen bridezilla-kohtaus, mutta sain sivuutettua päätöksenteon ja kohtauksen sillä, kun sanoin, että Janne ja bestmanit saavat päättää biisin. Hyvin Anni hoiti tilanteen, vaikka varmaan siinä kohtaa hänen olisi tehnyt mieli kuristaa minut :)

Hääpuku valmis – ja voi kyllä se oli niin kaunis ja upea, ettei mitään järkeä! Mahtava meikki, mahtava kampaus ja mahtava hääpuku – minä olen valmis menemään naimisiin! :)

Jossain kohdassa myös Annin kaasomekkoon oli saatu kiinnitettyä liila satiininauha – ei mitään muistikuvaa, missä kohtaa tämä oli tapahtunut :)

Ovikello soi….sieltä tuli yksi hotellin työntekijöistä kysymään, mistä hän saa alttarille kävely- ja alttarilta poiskävelymusiikit. Anni oli hetki sitten kuunnellut alttarille kevälybiisin ja ottanut lopetuskohdan paperille ylös. Annoimme puhelimeni, josta musiikit soitetaan ja paperin, jossa luki tulobiisin lopetuskohta. Sitten meidän piti vielä lisätä joku kolmas biisi biisilistaan, mikä soitetaan vihkitodistuslapun allekirjoituskohdassa. Taas minulla veti aivot lukkoon ja totesin, että pojat saavat päättää. Anni lähti etsimään poikia, jotta biisi saataisiin lisättyä puhelimeni biisilistaan. Heidi jäi pitämään vahtia, että pysyn järjissäni :)

En varmaan 45 sekuntia pidempään saanut hengähtää, kun ovikello jälleen soi. Nyt minulle tultiin ilmoittamaan, että kaikki on valmista ja minun olisi aika kävellä alttarille ja mennä naimisiin! Samaan syssyyn oviaukkoon tuli meidän valokuvaajamme ja hänen avustajansa. Hän otti minusta kuvia ja jossain vaiheessa hän sanoi minulle: "smile". Tässä kohdassa ei paljoa hymyilyttänyt, kun sydän hakkasi tuhatta ja perhosia oli vatsassa ainakin 10 miljardia. 

Koko porukka kasassa ja sitten ulostauduimme Villasta. Tässä kohdassa oli juuri sopivasti pilvistä, ettei kukaan kuukahda lämpöhalvauksen takia :) Porttimme ulkopuolella minua oli vastassa päivävarjoa pitävä thaikkumies, joka saattoi minut alttarille....tästä hepusta en ennen tätä hetkeä edes tiennyt mitään :) Tässä kohtaa vieraat jo näkivät meidät ja me siinä sitten jotain säädettiin....ei taas mitään muistikuvaa, mitä säädettiin, mutta jotain siinä väsättiin :) Yhtäkkiä alkaa alttarillemenobiisi (Coldplay -Paradise) soida ja mehän olimme väärässä kohdassa! Minä lähdin kirmaamaan oikeaan kohtaan, josta olimme kaasojeni kanssa kävelyn harjoitelleet, Heidi kirmaa edessäni, Anni takanani ja päivävarjojeppe jossain siellä perässä. Heidi lähti ensimmäisenä kävelemään alttaria kohti, Anni jäi vielä kanssani odottamaan vuoroaan. Hän korjasi riipukseni asentoa ja muistaakseni ennen kuin hän lähti kävelemään alttaria kohti, hän sanoi minulle: "Ja nyt nautit". Sitten jäin yksikseni odottamaan vuoroani. Käännyin päivävarjojeppeä kohti ja selostin hänelle, kuinka kovaa sydämeni hakkaa. Vuoroni lähestyi. Nousin korokkeelle, josta vieraat näkivät taas minut.

Myös Jannella oli oma varjojeppe, kun hän meni alttarille minua odottamaan

Sitten tuli minun vuoroni lähteä kävelemään alttarille.

Näin kauniit koristelut minua odotti

En muista tästä kohdasta paljoakaan. Sen muistan, että mietin kovasti sitä, että muistan kävellä tarpeeksi rauhallisesti. Hymy tuli tässä kohtaa jo ihan ilman ajattelua. Yhdessä kohdassa katsoin Jannea ja huomasin, että hän meinaa alkaa itkeä. Totesin, etten voi katsoa häntä, koska muuten minäkin alan itkeä. En tosiaan muista minne sitten katsoin....toivottavasti en ainakaan maahan. Tämä tarvinnee tarkistaa videolta :) 

Päivää ennen vihkimistä mietin sitä, miltä minusta mahtaa tuntua, kun kävelen alttarille. Olin varma, että itken. Pohdin myös sitä, minne katson kävellessäni. Turhaan näitä asioita olin etukäteen pohtinut, koska kaikki meni omalla painollaan loistavasti. Kävelin juuri täydellistä vauhtia alttarille, nautin hetkestä täysin siemauksin, en itkenyt....ei edes itkettänyt. Olin vaan onnellinen! Kun olin päässyt alttarille, antanut kimppuni Annille ja kääntynyt Jannea kohti ja ottanut hänen käsistään kiinni, rauhan tunne valtasi mieleni. Fiilis oli maaginen.

Vihkiminen meni loistavasti enkä ollut enää yhtään hermostunut.

Vihkitodistus allekirjoitettu ja poistuimme alttarilta. Siitä alkoikin sitten kuvaussessio ensin koko porukan voimin ja sen jälkeen minä ja Janne olimme kuvattavina n. tunnin. Tällä välin vieraat kirjoittivat meille tervehdystekstejä hiekkaan, jotka sitten kuvattiin- tuli ihan mahtavia kuvia.

mm. tällainen teksti

Hääsuunnittelijamme Parichat

Jannen bestmanit ja minun kaasoni

Meillä oli yhteensä 22 vierasta! Ihan mahtava määrä, kun ajattelee, että häät järjestettiin Thaimaassa...ihan mahtavia ihmisiä siis meillä on ympärillämme, kun ovat valmiit meidän takiamme matkustamaan Thaimaahan! Ilmoitimme häävieraille jo yli vuotta aikaisemmin, että häät pidetään Thaimaassa, jotta jokaisella oli mahdollisuus säästää reissua varten rahaa ja varata lentoliput hyvissä ajoin. Selkeästikin tämä pitkä varoitusaika toimi, koska niin moni pääsi paikalle! Ihan parasta!!!! :)

Valokuvaus ohi ja sitten ruoka-aika. Meillä oli buffet, jossa oli kyllä valinnanvaraa vaikka muille jakaa.

Tällaiset lahjapussit me tyttöjen kanssa pari päivää ennen häitä askartelimme - kiitos tytöt!

Syömisen jälkeen aikataulu sitten menikin plörinäksi, koska alkoi sataa. Siirryimme katoksen alle istuskelemaan. Sateen hellittäessä siirryimme rannalle katsomaan upeaa tulishow'ta.

Jannekin pääsi osallistumaan show'hun

Tämän jälkeen siirryimme syömään jälkiruokia - ja jälleen oli kyllä niin paljon valinnanvaraa, että huh huh. Ruoat olivat niiiiiin herkullisia! Siitä sitten siirryttiin puheisiin. Tässä kohtaa vierähti kyllä muutama kyynel poskelle. Puheiden jälkeen näytettiin minun ja Jannen laskuvarjohyppyvideot. (Hyppäsimme siis molemmat laskuvarjohypyn omissa polttareissamme...............elämääkin siistimpi kokemus!!!!!!!!!!!!!!!!!!!)

Kakun leikkaus...ja minähän polkaisin ennen Jannea, vaikka Janne kovasti toisin väittääkin! :) 

Tämän jälkeen alkoi sataa jo enemmän, ja siirryimme jälleen katoksen alle turisemaan. 

Nyt akoi se hetki lähestyä, että Raappanan keikka alkaisi. Alun perin oli tarkoitus, että vieraat olisivat rannalla keikan aikana, mutta nyt, kun vettä tuli oikein kunnolla, jouduttiin tekemään pieniä muutoksia. Anni tuli aina välillä kertomaan minulle väliaikatietoja muutoksista ja järjestelyistä - minähän keskityin täysin sydämin nauttimaan meidän hääpäivästämme, en siihen, että hoidan kaikki järjestelyt itse! Tämä ei ihme kyllä tuottanut pätkääkään minulle ongelmia, mikä sinänsä on hämmästyttävää, koska normaalisti haluan olla täysin tilanteen tasalla enkä siedä sitä, jos aikatauluihin tai järjestelyihin tulee muutoksia. Nyt vähät välitin sateesta tai aikataulun muutoksista.

Anni tuli ilmoittamaan, että nyt olisi aika. Ilmoitimme vieraille, että nyt pitäisi vähän siirtyä ja minä menin hakemaan mikkiä. Pidin pienen puheen vieraillemme 

ja moni luuli, että laulaisin jotain, mutta puheessani sanoin, että toivotetaan illan esiintyjä tervetulleeksi ja kyllä oli hölmistyneitä kasvoja havaittavissa. Ihmiset kääntyivät katsomaan taakse, että kuka sieltä on tulossa. Sitten Raappanan dj, Lauri, aloitti keikan kysymällä: "Onks täällä monta reggae musiikin ystävää?" Ihmiset kääntyivät nyt katsomaan Lauria. Tässä kohtaa alkoi porukalle jo selvitä, mistä ja kenestä on kyse.

Lauri sanoi: "Toivottakaa tervetulleeksi suoraan Lahdesta." Porukka kääntyi katsomaan taaksepäin ja sieltä kävelee itse RAAPPANA ja alkaa soida Maasta maahan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kyllä porukka siinä "vähän" sekosi!!!!! :) 

Tämä meni niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nappiin! :) 

Iso kiitos Raappanalle ja Laurille mahtavasta keikasta!

Tämähän tietysti on myös videolla! Tässä samalla, kun tätä blogia kirjoittelen, fiilistelen katselemalla tuota videopätkää....taas tuli tippa linssiin :)

Keikka kesti noin tunnin. Oli kyllä niin loistava keikka, ettei mitään järkeä!!!!!!!! Keikan jälkeen kiittelin poikia, kun olivat tulleet vetämään meille niin mahtavan keikan! Siinä sitten hetki kesti kaikilla palata maanpäälle :)

Vuorossa kakun syönti, sukkanauhan ja morsiuskimpun heitto ja Jannen ja minun ensimmäinen tanssi. Kaikki vaan meni niin upeasti, ettei siinä mielestäni tarvitse asiaa enempää selostaa.

Puolen yön aikaan meidän piti lopettaa juhlat Sareerayassa. Jannen bestmanit olivat järjestäneet meille ihan läheltä jatkopaikan, jonne sitten siirryimme. Ennen siirtymistä kävin vaihtamassa Villassamme vaatteet ja tällainen näky minua oli odottamassa.

Jatkopaikassa kaikki hakivat juotavat itselleen ja sitten istahdettiin juttelemaan, miten hääpäivä oli mennyt. Tässä kohtaa pohdin sitä, että nyt oli ohjelmasta jäänyt morsiamen ryöstö, jota olin toivonut. Totesin kuitenkin, että päivä on ollut niin täydellinen, ettei ryöstön poisjäänti haittaa.Samaan aikaan kuulen kauheaa huutoa, näen kolme thaiboxin-shortseihin sonnustautunutta tyyppiä, Jannen bestmanit, jotka tulivat sitten ryöstämään morsiamen! :) Janne sai runtua ja minut ryöstettiin.

Jannen piti valita neljä tyyppiä, joille opettaa 5 minuutissa tanssikoreografian, joka on niin hyvä, että ryöstäjäni suostuvat minut palauttamaan Jannelle. Jannen bestmanit ja minä katselimme toimintaa vähän matkan päästä. Sitten alkoi musiikki soida  ja Janne ja Jannen crew veti kyllä sellaisen show'n, että hyvää päivää! Jos löisimme Jannen kanssa viisaat päämme yhteen, minusta tuntuu, että meillä olisi parempi tanssishow kuin missään muualla maailmassa!!!!!! :) Esitys oli kerrassaan LOISTAVA ja minut palautettiin miehelleni :)

Porukka meni takaisin istumaan ja höpöttämään. Baarin yksi työntekijä lupasi mahtavan tulishow'n, jos maksaisimme hänelle tietyn summan. No, maksoimme ja odotimme jotain maagista show'ta, mutta saimme huonosti palavia välineitä...ne olivat kastuneet vesisateessa. No varsinainen tulishow alkoi vasta siinä vaiheessa, kun meidän porukasta Lehtis ja Viikari ottivat ohjat käsiin ja alkoivat heilutella tulipalloja ilman minkään näköistä kokemusta :) 

Me lähdimme Jannen kanssa ihanaan Villaamme. Muut jatkoivat biletystä.

Kyllä tämän päivän jälkeen oli sellainen olo, että olemme Jannen kanssa naimisissa ja minusta on tullut vaimo!...vähän erilainen olo oli sen maistraattipäivän jälkeen. 

Ihan uskomaton päivä. Olo oli vaan niiiiiin onnellinen - ja se olo on edelleen!

Kun jälkeenpäin mietin häiden järjestämistä, suunnittelua ym., voin todeta, että teimme oikean vallinnan päättäessämme pitää häät ulkomailla....se oli niin meidän näköinen valinta - tehdään kaikki vähän eri tavalla! :) Jos olisimme järjestäneet häät Suomessa, olisin varmaan ollut teho-osastolla stressistä aiheutuneiden oireiden takia. Tämä olisi tapahtunut, vaikka meillä olisi Suomessakin ollut hääsuunnittelija, koska en olisi pystynyt unohtamaan tätä kontrollifriikkiyttäni niin hyvin kuin se Thaimaassa onnistui. Mielestäni se kuvaa aika hyvin stressittömyyttäni, että koristelin hääpukuni strasseilla vasta 2 päivää ennen häitä eikä tuolloinkaan tuntunut olevan mitään kiirettä hoitaa asiaa! Yleensä morsian haluaa, että puku on HYVISSÄ AJOIN valmis, mutta tässä tapauksessa tämä morsian otti "vähän" rennommin. Hääpäivän kohdalla mielestäni se kertoo hyvin, miten täysin minulla oli aivot narikassa, kun minulla ei ollut hajuakaan päivän aikataulusta tai järjestyksestä, vaikka minä kuitenkin olin alun perin koko aikataulun suunnitellut. Sadekaan ei tunnelmaa lannistanut! Vaikkei oikein mikään mennyt suunnitelmien mukaan, oli päivä upean täydellinen - eiköhän siinä täydellisen hääpäivän kriteerit sitten täyttyneet :) 

Olisimme varmasti päässeet halvemmalla, jos olisin alkuperäisen suunnitelman mukaan hoitanut järjestelyt itse, mutta todennäköisesti Janne olisi tuossa tapaksessa saanut vaimokseen hermoraunion, joka ei olisi osannut nauttia hääpäivästä lainkaan väsymyksen ja stressin takia. Yhteensä häät maksoivat meille n. 6000€. Mielestäni pääsimme halvalla, koska Suomessa olisimme saaneet häihimme kulumaan varmaan lähemmäs 15.000€, joten säästö oli aika tuntuva. Välillä meinasi pistää vihaksi, kun halusi jotain lisää hääjuhlaa varten, kuten esim. screenin laskuvarjohyppyvideoiden näyttämistä varten, piti maksaa tuntuvastikin extraa, mutta jälkeenpäin ajateltuna, ei asia haittaa yhtään. Saimme loistavaa palvelua Sareerayasta koko sinä aikana, kun siellä olimme. Hääpäivänä kaikki toimi loistavasti, henkilökunta oli todella asiansa osaavaa, koristelut olivat henkeä salpaavan kauniita ja kaikki vaan meni niin nappiin. 10 pistettä siis Sareerayalle. Hotellihinnat oli kaikkeen häihin liittyvään kyllä laitettu, mutta sen maksoi mielellään, kun sitä kautta sai noin upean hääpäivän! 

P.S. Jos päivän järjestyksessä on joku virhe, se johtuu siitä, että tämän tekstin kirjoittaja oli tuona päivänä onnesta niin sekaisin, ettei ihan tarkkaan muista, missä järjestyksessä mikäkin juttu tapahtui! :) 

Vielä tässä lopuksi haluan kiittää kaikkia meidän vieraitamme, jotka tulivat Thaimaahan meidän häihimme: Olette ihan uskomattoman mahtavia ja meillä oli kyllä niin mahtavat 2 viikkoa yhdessä! KIITOS!

Kiitos ihanille kaasoilleni, kiitos bestmaneille, kiitos Lauralle, kiitos Janinalle, kiitos Essille, kiitos kaikille!

Kiitos kaikki, jotka olitte hengessä mukana Suomesta käsin!

KIITOS IHAN KAIKKI!!!!!!! 

Oli kyllä TÄYDELLISESTI meidän näköinen meille TÄYDELLINEN päivä!