On aika kertoa, miten päätimme pitää häät Thaimaassa ja miten järjestelyt sujuivat. Tähän päivitykseen ei paljon valokuvia mahdu, vaan nyt tulee pelkkää tiukkaa tekstiä :)
Jotenkin hauskaa kirjoittaa tätä tekstiä häistämme täällä Kuala Lumpurissa, koska täällä olemme menneet kihloihin ja täällä olemme aloittaneet hääpäivän pohtimisen - ympyrä sulkeutuu :)
Häiden suunnittelu alkoi tammikuussa 2012. Alkuperäisen suunnitelman mukaan häät piti pitää Suomessa 7.7.2013. Tuo päivä tuli siitä, että se on meidän seurustelumme vuosipäivä. Tietysti olin ikuisuuden haaveillut isoista ja näyttävistä häistä! Siitä sitten vaan ottamaan selvää, mitä mikäkin maksaa. Etukäteen tietysti varoitin Jannea, ettei häistä tule halvat. Olin jo löytänyt maailman hienoimman hääpuvun netistä, päättänyt kirkon, missä vihkiminen tapahtuu, millaisen sormuksen haluan jne. Kun siinä sitten yksi päivä olin käynyt katsomassa Paraisilla hienoa kartanoa, jossa hääjuhlan voisi pitää, aloimme Jannen kanssa keskustella häiden kuluista. Nyt Janne vasta uskoi, etteivät nämä häät tule olemaan halvat! Sain yhtäkkiä maailman parhaimman idean: pidetään häät Thaimaassa!! Ja Jannen mielestähän se oli hyvä idea! Oikeastaan nyt, kun jälkeenpäin miettii paikan valintaa, ei meidän häitä olisi voinut missään muualla pitääkään kuin Thaimaassa! Thaimaa vei meidän sydämemme vuonna 2011, jolloin teimme ensimmäisen reissumme Samuille ja Taolle. No, jos häät järjestetään Thaimaassa, on ne oltava talvella, joten alustavasti suunniteltu 7.7.2013 saatiin unohtaa. Ehdotin ensin, että häät pidettäisi syntymäpäiväni 12.12., mutta Jannen äiti ehdotti: "eikö olisi hauskaa, jos hääpäivä olisi 11-12-13". No juu - tuohan on ihan mahtava idea!!! Näin päädyimme tuohon päivään.
Kun päätös – häät Thaimaassa 11-12-13, oli tehty, aloin miettiä, että aion järjestää kaiken itse Suomesta käsin…ihan utopistinen idea,
mutta niitähän minun pääni on täynnä :) Tajusin, että täytyyhän meidän sitten ennen häitä kerran käydä Thaimaassa,
jotta tiedän, mitä ja missä olen järjestämässä. No, minähän reippaana tyyppinä otin heti
selvää lennoista ja pian meillä oli jääkaapin ovessa tulostettuina lentoliput
Koh Samuille, jossa päätimme häät järjestää. Mietin ensin, että olisi kiva
järjestää häät Koh Taolla, koska ensimmäisellä matkustuskerralla paikka vei meidän molempien sydämet, mutta häiden järjestämiseen paikka ei ehkä ihan olisi ollut paras mahdollinen – jos ei sitten halua sukellusvihkimistä, joita Taolla on
järjestetty. Minä kyllä haluan häät ihan kuivalla maalla, kiitos vaan! :)
Mietimme Jannen kanssa tuota vihkimistä Thaimaassa –
mahtaako vihkijä olla thaimaalainen munkki?! Minäpä taas reippaana tyyppinä
otin selvää, olisiko mahdollista, jos saisimme suomalaisen papin vihkimään
meidät. Sain selville, että Bangkokissa asuu suomalainen evankelisluterilainen
pappi – ja minä tietysti heti laittamaan hänelle sähköpostia, että nyt
tarvitsisimme hänet vihkimään meidät. Pappi oli meinannut tippua tuolilta, kun oli lukenut
sähköpostini, koska olin niin hyvissä ajoin ottanut häneen yhteyttä. Hän on
Thaimaassa tottunut siihen, että kaikki hoidetaan lähinnä noin päivän
varoitusajalla ja se, että meikäläinen kyselee asiasta, joka tapahtuu vasta
vuoden päästä, varmaan aiheutti "hieman" hämmennystä. :) Vastaukseksi papilta
sain, että tällä hetkellä kalenteri on meidän hääpäivämme kohdalta tyhjä, mutta
hän ei voi vielä luvata mitään varmaksi, koska jotain voi aina ilmaantua. Tämä
oli ensimmäinen hetki, jolloin ymmärsin, etteivät Thaimaassa asiat hoidu ihan
samalla tavalla kuin Suomessa – epävarmuutta on opittava sietämään. Sehän nyt
oli minulle ihan hirveän vaikeaa, kun tällainen kontrollifriikki, perfektionisti, ”kaikki
vastaukset minulle nyt ja heti”- ja ”minä hoidan kaiken itse”-tyyppinen ihminen
olen! Ehtona sille, että ottaisimme papin meidät vihkimään oli se, että
maksaisimme hänen lentonsa Bangkokista Samuille ja Samuilta pois plus mahdollinen yöpyminen
Samuilla - ei paha.
Aikaa oli kulunut reissun varaamisesta ja päätöksestä, että
häät pidetään Thaimaassa. Sain taas päähänpiston: käynpä katsomassa netistä,
millaisia häitä Samuilla on järjestetty – ja onneksi kävin! Vietin internetin
ihmeellisessä maailmassa tuona päivänä monta tuntia, koska aloin pikkuhiljaa
ymmärtää, että on paljon parempi vaihtoehto järjestää häät jonkun hotellin
kautta kuin se, että yritän itsekseni järjestää häitä maassa, jossa asiat eivät rullaa ihan yhtä sutjakasti kuin Suomessa, plus enhän ollut käynyt Samuilla
kuin vasta kerran eli mistä kuvittelin kaiken tarpeellisen löytäväni?! Valitsin
muutamia hotelleja Samuilta ja lähetin niihin kaikkiin sähköpostia, jossa
kyselin, mitä häiden järjestäminen maksaisi ym. Kahdesta hotellista sain
vastauksen. Toinen hotelli ylitti meidän hääbudjetin jo ihan ensimetreillä. Toinen
hotelli, Sareeraya, oli lupaava vaihtoehto. Löysimme loistavan hääpaketin, joka
sisälsi mm.
- kaiken koristelun
- vihkijän
-
tulishow’n
-
hääyön yöpymisen hotellin Pool Villassa
-
hääsuunnittelijan
-
henkilökunnan häiden ajaksi
-
2 tunnin spa hoidon minulle ja Jannelle.
Siitä sitten alkoi sähköpostien lähettely minun ja meidän
hääsuunnittelijamme välillä.
14.2.2013 suuntasimme Jannen kanssa nenämme kohti Thaimaata.
Koh Samuilla tapasimme ihanan hääsuunnittelijamme Parichatin. Nyt alkoi häät
hahmottua kunnolla mielissämme. Kun ensimmäisen kerran astuimme hotellin aulaan
ja näimme, missä meidän häät olisi tarkoitus järjestää, oli se aika shokki –
siis hyvällä tavalla! Olin varmaan pari minuuttia vain suu auki ja taivastelin,
että mikä ihmeen paikka tämä on!
Tällaiset maisemat meitä oli vastassa
Palaveri hääsuunnittelijan kanssa meni todella hyvin ja
alkoi vihdoin tulla sellainen olo, että tämä hommahan oikeasti toteutuu! Yksi
”pieni” juttu palaverin lopussa tuli esille, josta emme aikaisemmin tienneet.
Jos haluamme järjestää häät Sareerayassa, meidän tarvitsi yöpyä hotellissa
vähintään 10 yötä. Kun olin selaillut mahdollisia hotelleja, joissa häät voisi
järjestää, oli tuo ilmoitus tullut monenkin hotellin kohdalla vastaan, mutta
Sareerayan sivuilla asiasta ei ollut mainintaa….ei ainakaan hää-kohdassa, jossa
ilmoituksen kuvittelisi olevan eikä asiasta myöskään ollut koskaan ollut
puhetta, kun olimme Parichatin kanssa sähköpostitse höpötelleet. Tämä tieto
hieman lisäsi tuskaa, koska yhden yön hinta oli n. 160€. Emme olleet mihinkään
lappuihin vielä nimeämme pistäneet, joten olisimme hyvin vielä voineet perua
koko homman. Keskustelimme Jannen kanssa asiasta ja olimme molemmat sitä
mieltä, että on kuitenkin kyse meidän häistä ja hotelli vaikutti loistavalta paikalta meidän häitä varten, joten päädyimme siihen, että olemme valmiit maksamaan
hotelliyöpymiset. Maksoimme puolet hääpaketista (n. 1000€ plus 9 yön yöpymisen
hotellissa, koska kymmenes yö tuli hääpaketista). Tällöin hotelli sitoutui
varaamaan kalenteristaan meidän hääpäiväksemme 11.12.2013.
Nyt, kun olimme lyöneet lukkoon Sareerayan kanssa sen, että pidämme häämme siellä, ilmoitin myös Thaimaan suomalaispapille, ettei hänen tarvitse tulla vihkimään meitä, koska saamme vihkijän hotellin kautta.
Nyt, kun olimme lyöneet lukkoon Sareerayan kanssa sen, että pidämme häämme siellä, ilmoitin myös Thaimaan suomalaispapille, ettei hänen tarvitse tulla vihkimään meitä, koska saamme vihkijän hotellin kautta.
Olin aikoja sitten jo löytänyt itselleni täydellisen
hääpuvun netistä. Nähtyäni hääpaikan, ajatukseni hieman muuttuivat monenkin
asian suhteen - mm. hääpuvun suhteen. Häät järjestetään Thaimaassa
hiekkarannalla….sopiiko siihen maisemaan kermakakkupuku, joka on vielä kaiken
lisäksi todella paksu, kun kangaskerroksia on paljon?! En voi Jannelta vaatia,
että hän pistäisi mustan puvun, koska hänhän saisi lämpöhalvauksen ennen kuin
ehtii sanoa ”I do”. Tietysti morsian saa pukeutua ihan niin kuin itse haluaa,
mutta nyt minulle alkoi tulla sellainen olo, että unelmahääpukuni saa jäädä
unholaan ja keskittyisin etsimään jotain vähän simppelimpää ja kevyempää
vaihtoehtoa. Sain taas vision. Kävimme katsomassa Samuilla Big Buddha-patsasta
ja siellä myytiin sellaisia valkoisia mekkoja. Ostin sieltä mekon, jonka piti
ollan hääpukuni. Hääpuvun hinnaksi tuli n. 12€! Kun kokeilin mekkoa hotellilla,
olo ei ollut oikea. Niinhän sitä sanotaan, että kyllä morsian tietää, kun on
löytänyt oikean puvun eikä minulle sitä oloa tästä mekosta tullut. Jätin asian hautumaan
mieleen.
Sitten nokka kohti Koh Taoa! Siellä olimme n. viikon.
Tarkoitus oli vain levyttää – ja niinhän me teimmekin. :) Tuli Jannen kanssa yhtenä
päivänä juttua, että aiomme Suomessa kaverini kanssa mennä Raappanan keikalle.
Janne sanoi, että haluaisi myös tulla…ja sitten ne ratkaisevat sanat (hieman
tiivistettynä): ”Olis niin siistiä, jos Raappana tulis meidän häihin
esiintymään”. Silloin päätin: No, kaikkeni aion yrittää, että tuon saisin
toteutettua! Kun palasimme Suomeen, pidimme kaasojeni kanssa palaverin.
Palaverissa kerroin tästä ideastani ja tietysti kaasoni ajattelivat, että taas
on Lipillä lähtenyt mopo ”vähän” keulimaan. :) Minähän olen kuuluisa näistä utopistisista haaveistani! Minä lähden helposti liitelemään unelmieni kanssa ja Janne on se, joka välillä poksauttelee haavekupliani ja palauttaa minut maan päälle. No, minähän jatkoin haavekuplieni kanssa leijailua ja aloin lähettää sähköposteja sinne sun tänne koskien Raappanan mahdollista keikkaa ja innokkaana odottelin, josko joku vastaisi. No, eipä vastausta mistään suunnasta kuulunut. Se ei kuitenkaan minua lannistanut.....hetken ehkä mietin: "voiko tätä oikeasti toteuttaa", mutta onneksi en luovuttanut, koska vihdoin löysin oikean väylän ja sitten asiat alkoivat rullata eteenpäin! En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun sain sähköpostilla varmistuksen siitä, että Raappana tulee meidän häihin esiintymään! Olin silloin juuri töissä, kun tarkistin sähköpostini. Minun oli pakko lukea viesti useaan otteeseen, ennen kuin tajusin, mitä olin lukenut. Kun olin sisäistänyt viestin sisällön, sekosin! Hypin ja pompin ympäri työpaikkaa! Välillä pysähdyin hengittämään, kävin lukemassa sähköpostin uudestaan ja taas alkoi pomppiminen! Pomo jo oli valmis soittamaan valkotakkisille hepuille, jotka veisivät minut pehmustettuun huoneeseen :) Kun olin selvinnyt alkusekoamisestani, oli minun tietysti pakko kertoa tästä uutisesta kaasolleni - soittamaan siis! Nyt oli kaksi ihmistä yhdessä sekoamassa :) Kun tästä oli selvitty, aloin miettiä sitä, miten vaikeaa tulisi olemaan asian salassapito....yli puoli vuotta hiljaa asiasta, mikä on maailman siistein juttu ever!!!! Siinä oli haastetta kerrakseen! Kaasoilleni tietysti kerroin ja muutamalle kaverilleni, jotka oli kutsuttu häihin, mutta, jotka ilmoittivat, etteivät pääse tulemaan. Aloitin heille kertomisen hienosti: "nyt sitten lupaatte, ettette tule häihin, koska kukaan häissä olevista vieraista ei saa tietää tästä" - Hyvä Lipi :)
Olin kaasoni kanssa katsomassa Raappanaa ja oli se mahtavaa hehkuttaa hänen kanssaan sitä, että seuraavan kerran, kun näemme Raappanan, se tapahtuu Thaimaassa...ja missäs muuallakaan kuin minun ja Jannen häissä!!!!!!!!!
Menimme Turun maistraatissa naimisiin 14.10.2013, koska, jos olisimme halunneet virallisen vihkimisen Thaimaassa, olisimme joutuneet niin hirveän lappusodan keskelle Bangkokissa, että päätimme säästää hermojamme ja ottaa helpomman vaihtoehdon. Tämän päivän ei pitänyt olla mikään ihmeellinen juttu, koska ns. virallinen vihkiminen olisi vasta sitten joulukuussa. No, meikäläinen kuitenkin panikoi ihan hirveästi - tukka ei mennyt niin kuin halusin, naama oli vääränlainen, ei ollut mitään hyviä vaatteita jne. Turkuun päästyämme tilanne vaan paheni - välillä unohdin hengittää! :) Onneksi ympärilläni oli ihmisiä, jotka muistuttivat minua asiasta. Meillä oli siis 4 kaveria todistamassa vihkimistä. Maistraatissa en pysynyt yhtään paikoillani, mietin vessaan lukittautumista tai jopa karkaamista! Täytyy selventää nyt tilannetta sen verran, että reaktioni EI johtunut siitä, että olisin ollut epävarma siitä, haluanko mennä naimisiin Jannen kanssa - TIETYSTI HALUAN! Tilanne oli vaan niin uusi ja uudet tilanteet jännittävät minua todella paljon plus tuo päivähän kuitenkin muutti aika paljon asioita, vaikka ajatukset olivatkin joulukuun ns. virallisessa vihkimisessä. Maistraattikäynnin jälkeen minun sukunimi kuitenkin vaihtui, minusta tuli rouva, meistä tuli Jannen kanssa aviopuolisoita ja yksi suurista haaveistani toteutui...minusta tuli vaimo :) Kyllähän tuossa on jo yhteen hetkeen "aika" paljon stressattavaa ja jännitettävää! Kun vihkiminen alkoi, olin ihan hysteerinen. En pystynyt katsomaan vihkijää enkä Jannea, koska meinasin vaan purskahtaa nauruun...ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa :) Kun molemmat olivat sanoneet "Tahdon", oloni muuttui rauhalliseksi - se oli hämmentävää huomata, miten yhdellä sanalla voi olla niin suuri vaikutus olotilaan. Vihkitoimitus ei 2 minuuttia kauempaa kestänyt ja sitten oltiin virallisesti Jannen kanssa naimisissa - JEEEEEE! Vihkimisen jälkeen kävimme vielä todistajakaveriemme kanssa syömässä ja siitä minä sitten suuntasin nenäni kohti työpaikkaa. Minähän tietysti ahkerana työmuurahaisena menin illaksi töihin, koska EN TIENNYT, ETTÄ TUON PÄIVÄN OLISI KUULUNUT OLLA PALKALLINEN VAPAAPÄIVÄ!!! No, nyt te kaikki, jotka tätä blogia luette, tiedätte :)
Sitten ei muuta kuin varaamaan aikaa poliisilaitokselta uutta passia varten ja tilailemaan uusia maksukortteja uudella nimellä :)
Sitten hääpukuni.....rakkaan mieheni rakas isosisko lupasi tehdä minulle hääpuvun!!!!! Olin jonkin aikaa jo asiaa miettinyt....minulla oli se Samuilta ostettu valkoinen mekko, joka ei ollut antanut "the dress"-fiilistä aikaisemmin enkä tuota fiilistä saanut myöhemminkään. Ensin suunnittelin, että tuohon kyseiseen mekkoon olisi tehty joitain muutoksia. Kuitenkin, mitä enemmän asiaa pohdin, sitä huonommalta idealta se tuntui. Olin myöskin taistellut sen asian kanssa, että olenko valmis unohtamaan unelmahääpukuni ja ns. tyytymään johonkin simppelinpään. Viime kesän aikana pääsin yhteisymmärrykseen itseni kanssa asiasta. Unelmapuvun unohtaminen ei enää tuntunut vaikealta eikä yksinkertaisemman hääpuvun suunnittelu enää tuntunut siltä, että tyytyisin johonkin vähempään. Kaasoltani olin löytänyt todella hyvän mekon, jonka pohjalta lähdin suunnittelemaan tulevaa hääpukuani. Kävimme Jannen siskon, Janinan, kanssa Eurokankaasta poistamassa hääpukukankaat ym. tarvikkeet. Janina halusi ensin tehdä muusta kankaasta koekappaleen, koska hän ei ollut aikaisemmin tehnyt hääpukua. Siitä sitten alkoivat pukusovitukset. Koekappaletta soviteltiin muutama kerta ennen kuin ruvettiin työstämään hääpuvun vuorikangasta. Vuori valmis, ja sitten vaan varsinaisen hääpukukankaan kimppuun. 8.11. menin Janinan luo ja vähän siinä viivoja kankaaseen piirrettiin ja siitä sitten vaan sakset töihin. Koko ilta meillä siinä Janinan kanssa meni. Pienien pähkäilyjen kautta Janina sai hääpuvun jo melkein valmiiksi. Tuon illan aikana sain sovittaa hääpukua moneen otteeseen ja kyllä se oli joka kerta vaan mahtavampaa, koska aloin oikeasti hahmottaa, mitä olin ideoinut päässäni jo pitkän aikaa. Sinä aikana, kun Janina ompeli pukuani, minä "ahersin" pienen pienten strassien kimpussa - ne vasta päänvaivaa aiheuttivatkin syksyn aikana. Olin siis alunperin päättänyt, että haluan hääpukuuni kimallusta. Ensin piti keksiä, mitä se kimallus on. No, tietysti, kun en koskaan helpoimman kautta halua itseäni päästää, valitsin todella pienet strassit, joita oli kaikkea muuta kuin helppo kiinnittää. Strassien kiinnityskeinona päätin kokeilla liimaa. Ensimmäinen tuubi, jonka ostin, ei osunut oikeaan. Kun kokeilin liimata strasseja paitaan, huomasin nopeasti, että liima rikkoo strassien taustan, minkä jälkeen strassit eivät enää kimaltaneet. No, Janinan kanssa painelimme kiertämään Turun kauppoja ja pohtimaan, että mikä muu keino olisi mahdollinen. Askartelukaupassa myyjä ehdotti meille, että kokeilisimme toista liimaa. Nyt sitten, kun Janina painoi ompelukoneella menemään tuhatta ja sataa, minä testasin tätä uutta liimaa.....ja jes, se toimi! Nyt liima ei enää rikkonut strassien taustaa. Minun illan työni oli siis testata liimaa ja välillä kannustin Janinaa: "hyvin menee", kun Janinalla meinasi usko loppua kesken - eli todellisuudessa Janina teki kaiken työn ja minä vain hengailin ja välillä sovitin hääpukua...ei ehkä työnjako ollut reiluimmasta päästä :) Mutta hei....melkein valmista jo tuli!!!! Sain puvun jo tässä kohtaa mukaani kotiin ja kyllä täytyy myöntää, että aika useaan otteeseen, kun Janne ei ollut kotona, meikäläinen heilui hääpuku päällä peilin edessä! :)
15.11. Janina teki hääpuvun niin valmiiksi kuin sen siinä kohdassa pystyi tekemään. Kyllä oli MAHTAVAAKIN MAHTAVAMPI fiilis saada vielä vähän valmiimpi hääpuku kotiin!!!!! Ihan uskomatonta, mikä fiilis siitä tuli, kun hääpuvun puki päälle!
Myös tätä kautta haluan kiittää Janinaa ihan uskomattoman mahtavan upeasta työstä! Puvustani tuli enemmän kuin täydellinen! Kiitos siis ihan mielettömästi!!!!
7.11. menimme Helsinkiin Thaimaan suurlähetystöön anomaan viisumeita, koska meillä oli tarkoitus olla Thaimaassa yli 30 päivää. Tämä tuotti erittäin suurta stressikäyrän nousua, koska olin viikko aikaisemmin anonut poliisilaitokselta uutta passia eikä passi meinannut ehtiä meidän Helsingin reissuun mukaan enkä voinut vanhalla passillani viisumia anoa, koska lentoliput olivat jo aikoja sitten varattu uudella sukunimelläni. No, passini sain "muutaman" mutkan kautta vajaa tunti ennen kuin junani Helsinkiin lähti - homma siis kunnossa, vaikka hetkellisesti tilanne näyttikin mahdottomalta. Olisimme säästyneet Helsingin keikalta, jos olisimme jo aikaisemmin ottaneet selvää asioista....olisimme voineet myös lähettää tarvittavat liput ja laput Thaimaan suurlähetystöön ja olisimme saaneet viisumit postilaatikkoon - ainut ongelma tässä oli se, että, tässä prosessissa olisi kestänyt n. 2-3 viikkoa ja meillä oli Thaimaaseen lähtöön enää 10 päivää, joten oli pakko lähteä itse käymään suurlähetystössä, jolloin saimme viisumit postitse muutamassa päivässä.
11.11.2013 oli deadline häälappujen lähettämiselle. Hääsuunnittelijamme lähetti minulle jo helmikuun tapaamisemme jälkeen sähköpostilla häälaput, jotka tuli täyttää ja lähettää hänelle viimeistään kuukausi ennen hääpäivää. Täytettäviä lappuja oli 7 tai 8 ja kysymyksiä enemmän kuin tarpeeksi. Minun oli tarkoitus täyttää laput jo kesällä, mutta jotenkin aika vaan valui johonkin ja lappujen täyttö jäi viime hetkeen. Osa kysymyksistä oli todella yksityiskohtaisia ja oli erittäin vaikeaa vastata osaan, koska ei ollut hajuakaan, millainen hääpaikka tulee olemaan hääpäivänä. Asiat, joissa meillä oli häälappujen kautta Jannen kanssa 100%:nen päätösvalta (eli minä päätin) olivat väriteema, alttarille meno- ja alttarilta poistumisbiisit, menu, päivän aikataulu ja hääbiisi. Koristeluun emme pystyneet vaikuttamaan muuta kuin kertomalla, mitä värejä haluamme ja sain lähettää hääsuunnittelijallemme kuvia, joista kävi ilmi, mitä haluamme. Koristelu oli minulle morsiamena aika iso asia ja se, etten pystynyt vaikuttamaan asiaan enempää, tuotti alussa "hieman" stressikäyrän nousua. Ajatukseen kuitenkin tottui eikä sitä loppuvaiheessa edes enää ajatellut.
Nyt, kun tässä selailen kalenteriani ja katselen muistiinpanojani ja muistutuksiani, tajuan, miten hullu meininki minulla on ollut kuukauden ajan ennen lähtöä. Varsinkin viimeinen viikko on ollut ihan hirveä....ei yhtään vapaata hetkeä. Kai sitä sitten on jaksanut sen voimalla, kun on tiennyt, että kohta pääsee lämpöön ja stressi alkaa pikkuhiljaa helpottaa.
18.11. Thailand Calling Baby! Siitä alkoi sitten 23 tunnin matkustus kohti Bangkokia. Bankokin seikkailusta olenkin jo kertonut aikaisemmassa blogipäivityksessäni. Siitä menimme Koh Changille, josta olen myös jo kertonut. Sitten 30.11. suuntasimme Koh Samuille, jonne pikkuhiljaa myös meidän häävieraat alkoivat löytää tiensä. 4.-14.12. yövyimme meidän häähotellissamme, Sareerayassa. Kun näin ensimmäisen kerran meidän huoneemme, totesin Jannelle: "ei enää kyllä harmita yhtään, että maksoimme täällä yöpymisestä niin paljon". Oli kyllä aika komea huone meillä ja palvelu oli sitä luokkaa kuin olisi joku kuninkaallinen! :)
Sareerayaan tullessamme (4.12.) meillä oli hääsuunnittelijamme, Parichatin, kanssa palaveri, jossa kävimme läpi koristelun teemaa, minun hääkimppuni väreistä sovittiin, näytin kuvan, millaisen hääkakun haluamme....maun saimme päättää seuraavana päivänä, kun meille järjestettiin cake tasting. Kävimme läpi myös sitä, missä paikassa mitäkin tapahtuu, hääpäivän aikataulu lyötiin lukkoon ja sitten sovimme ajan minun koekampaustani varten plus tapaamiset meidän hääkuvaajamme ja vihkijämme kanssa...emme siis vieläkään tienneet, mikä heppu meidät on vihkimässä - onko vihkimiskielenä kenties thai. Hääkuvaajastakaan ei ollut mitään tietoa - toivoimme vaan, että hän osaa asiansa! ....varsinkin morsiamelle tässä oli paljon merkittäviä epävarmuustekijöitä, mutta silti olin ihan stressitön ja keskityin vain auringonottoon ja lämmöstä nauttimiseen - TODELLA outoa käytöstä ihmiseltä, joka normaalisti stressaa ihan mistä tahansa!
6.12. meille oli varattu 2 tunnin spa treatment, joka oli taivaallinen. Tämä kuului meidän hääpakettiimme. Täytimme ensin laput, joissa kysyttiin esim. haluaako rentouttavan hieronnan vai thai hieronnan. Sitten saimme kumpikin valita eri hierontaöljyistä miellyttävimmän hajuisen öljyn. Treatment alkoi sillä, että olimme 30min. höyrysaunassa. Saunomisen jälkeen oli vuorossa 1,5 tunnin rentouttava hieronta hierontaöljyllä, jonka olimme valinneet. Olo oli tämän treatmentin jälkeen aivan mahtava! Saimme vielä lopuksi teekupposet ja sitten takaisin hotelliin.
7.12. suuri konkkaronkka meidän kavereitamme saapui Samuille. Kyllä oli niiiiiiiin outoa nähdä melkein koko kaveriporukka kasassa Thaimaassa!
9.12. minulla oli koekampaus. Kampaajat soittivat huoneemme ovikelloa....menin avaamaan oven ja siellä oli minua vastassa 2 thaimaalaista miestä! Toinen heistä ei puhunut sanaakaan englantia, toinen heistä sentään osasi joitakin sanoja. Näytin kuvan kampauksesta, jonka haluaisin ja miehet pyysivät minua istumaan tuoliin. Kyllä päällimmäiset mietteeni tässä kohtaa olivat: mitäköhän tästä oikein tulee. Yksi kaasoistani oli minun kanssani koko koekampauksen ajan ja häneltä kyselin väliaikatietoja, että onko tulossa joku tuulitukka vai sellainen kampaus, jota toivoin. Oli kuulemma tulossa tosi hieno kampaus. N. 30min. miekkoset siinä ympärilläni pyörivät ja sitten he ilmoittivat, että tässä se nyt olisi ja minä parkkeerasin peilin eteen. Ensimmäisen kerran sisäistin, että häät ovat ihan nurkan takana. Meinasi itku päästä, koska kampaus oli juuri sellainen - tai itse asiassa paljon upeampi kuin olin toivonut! Pääsin vähän jo häätunnelmaan. Kiittelin kovasti kampaajia ja heidän lähdettyään viihdyin peilin edessä aika kauan :) Kaasoni sitten hetken päästä ilmoitti, että nyt pitäisi kampaus purkaa, koska eihän kukaan saa nähdä kampausta ennen hääpäivää. En innostunut asiasta paljoakaan. Olisin mielelläni lukittautunut hotellihuoneeseemme ja ihaillut koko päivän kampaustani :) No, ei muuta kuin pinnejä sitten irroittamaan - nyyh.
Illalla tyttöjen kanssa askartelimme hääpussukat. Rantateeman mukaisesti pistimme pussukoihin kiviä ja simpukoita, joita minä ja Janne olimme keränneet mm. Thaimaasta ja Malesiasta aikaisemmilta reissuiltamme.
10.12. eli päivää ennen häitä tapasimme meidän vihkijän. Oli enemmän kuin helpottavaa kuulla ensimmäinen lause papin suusta - hän puhui täydellistä englantia!!!!! Jeee :) Keskustelimme vihkiseremoniasta ja saimme Jannen kanssa valita 4:stä tai 5:stä eri vaihtoehdosta, miten seremonia etenee. Valitsimme vaihtoehdoista meille helpoimman eli vaihtoehdon, jossa meidän ei tarvinnut puhua kuin muutama sana. Olisimme voineet valita valojen lausumisenkin, mutta minä tiesin, että tulen hääpäivänä olemaan niin paniikissa etten muista edes omaa nimeä, joten oli turvallisinta valita vaihtoehto, jossa ei paljoa tarvitse pulista. Kävimme meidän valitsemamme seremoniavaihtoehdon läpi ja sitten vaan odottamaan seuraavaa päivää :)
Meillä oli nopea tapaaminen myös valokuvaajamme kanssa. Tämä olikin mielenkiintoinen tapaaminen - valokuvaaja ei osannut puhua englantia! :) Parichat toimi meidän tulkkina. Eipä sen tapaamisen aikana paljoa mitään käyty läpi. Valokuvaaja halusi tietää, onko meillä joitain erityistoiveita ja koska haluamme, että hän aloittaa kuvaamisen. Minulla oli ainoana toiveena se, että muutamaan kuvaan saataisiin ilmapalloja. Valokuvaaja lupasi hoitaa tuttunsa kautta meille ilmapallot ja homma oli sillä selvä.
Illalla ihana ystäväni teki minulle koemeikin ja sillä aikaa muut tytöt tekivät toisilleen koekampauksia. Illan aikana alkoi tulla sellainen olo, ettei huominen tule olemaan tavallinen päivä, mutta se oli siinä - ei stressiä eikä sen suurempaa paniikkia mistään.
Kävimme kaasojeni kanssa vielä joskus klo 1 yöllä hotellin pihalla läpi, missä kohdassa musiikkia kukakin lähtee kävelemään alttaria kohti. Toinen kaasoistani tuli Sareerayaan kanssani yöksi ja Janne meni bestmaniensa hotelliin.
Sitten koitti maailman upein päivä!!!!!! Siitä kerron seuraavassa blogipäivityksessäni :)
Menimme Turun maistraatissa naimisiin 14.10.2013, koska, jos olisimme halunneet virallisen vihkimisen Thaimaassa, olisimme joutuneet niin hirveän lappusodan keskelle Bangkokissa, että päätimme säästää hermojamme ja ottaa helpomman vaihtoehdon. Tämän päivän ei pitänyt olla mikään ihmeellinen juttu, koska ns. virallinen vihkiminen olisi vasta sitten joulukuussa. No, meikäläinen kuitenkin panikoi ihan hirveästi - tukka ei mennyt niin kuin halusin, naama oli vääränlainen, ei ollut mitään hyviä vaatteita jne. Turkuun päästyämme tilanne vaan paheni - välillä unohdin hengittää! :) Onneksi ympärilläni oli ihmisiä, jotka muistuttivat minua asiasta. Meillä oli siis 4 kaveria todistamassa vihkimistä. Maistraatissa en pysynyt yhtään paikoillani, mietin vessaan lukittautumista tai jopa karkaamista! Täytyy selventää nyt tilannetta sen verran, että reaktioni EI johtunut siitä, että olisin ollut epävarma siitä, haluanko mennä naimisiin Jannen kanssa - TIETYSTI HALUAN! Tilanne oli vaan niin uusi ja uudet tilanteet jännittävät minua todella paljon plus tuo päivähän kuitenkin muutti aika paljon asioita, vaikka ajatukset olivatkin joulukuun ns. virallisessa vihkimisessä. Maistraattikäynnin jälkeen minun sukunimi kuitenkin vaihtui, minusta tuli rouva, meistä tuli Jannen kanssa aviopuolisoita ja yksi suurista haaveistani toteutui...minusta tuli vaimo :) Kyllähän tuossa on jo yhteen hetkeen "aika" paljon stressattavaa ja jännitettävää! Kun vihkiminen alkoi, olin ihan hysteerinen. En pystynyt katsomaan vihkijää enkä Jannea, koska meinasin vaan purskahtaa nauruun...ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa :) Kun molemmat olivat sanoneet "Tahdon", oloni muuttui rauhalliseksi - se oli hämmentävää huomata, miten yhdellä sanalla voi olla niin suuri vaikutus olotilaan. Vihkitoimitus ei 2 minuuttia kauempaa kestänyt ja sitten oltiin virallisesti Jannen kanssa naimisissa - JEEEEEE! Vihkimisen jälkeen kävimme vielä todistajakaveriemme kanssa syömässä ja siitä minä sitten suuntasin nenäni kohti työpaikkaa. Minähän tietysti ahkerana työmuurahaisena menin illaksi töihin, koska EN TIENNYT, ETTÄ TUON PÄIVÄN OLISI KUULUNUT OLLA PALKALLINEN VAPAAPÄIVÄ!!! No, nyt te kaikki, jotka tätä blogia luette, tiedätte :)
Sitten ei muuta kuin varaamaan aikaa poliisilaitokselta uutta passia varten ja tilailemaan uusia maksukortteja uudella nimellä :)
Sitten hääpukuni.....rakkaan mieheni rakas isosisko lupasi tehdä minulle hääpuvun!!!!! Olin jonkin aikaa jo asiaa miettinyt....minulla oli se Samuilta ostettu valkoinen mekko, joka ei ollut antanut "the dress"-fiilistä aikaisemmin enkä tuota fiilistä saanut myöhemminkään. Ensin suunnittelin, että tuohon kyseiseen mekkoon olisi tehty joitain muutoksia. Kuitenkin, mitä enemmän asiaa pohdin, sitä huonommalta idealta se tuntui. Olin myöskin taistellut sen asian kanssa, että olenko valmis unohtamaan unelmahääpukuni ja ns. tyytymään johonkin simppelinpään. Viime kesän aikana pääsin yhteisymmärrykseen itseni kanssa asiasta. Unelmapuvun unohtaminen ei enää tuntunut vaikealta eikä yksinkertaisemman hääpuvun suunnittelu enää tuntunut siltä, että tyytyisin johonkin vähempään. Kaasoltani olin löytänyt todella hyvän mekon, jonka pohjalta lähdin suunnittelemaan tulevaa hääpukuani. Kävimme Jannen siskon, Janinan, kanssa Eurokankaasta poistamassa hääpukukankaat ym. tarvikkeet. Janina halusi ensin tehdä muusta kankaasta koekappaleen, koska hän ei ollut aikaisemmin tehnyt hääpukua. Siitä sitten alkoivat pukusovitukset. Koekappaletta soviteltiin muutama kerta ennen kuin ruvettiin työstämään hääpuvun vuorikangasta. Vuori valmis, ja sitten vaan varsinaisen hääpukukankaan kimppuun. 8.11. menin Janinan luo ja vähän siinä viivoja kankaaseen piirrettiin ja siitä sitten vaan sakset töihin. Koko ilta meillä siinä Janinan kanssa meni. Pienien pähkäilyjen kautta Janina sai hääpuvun jo melkein valmiiksi. Tuon illan aikana sain sovittaa hääpukua moneen otteeseen ja kyllä se oli joka kerta vaan mahtavampaa, koska aloin oikeasti hahmottaa, mitä olin ideoinut päässäni jo pitkän aikaa. Sinä aikana, kun Janina ompeli pukuani, minä "ahersin" pienen pienten strassien kimpussa - ne vasta päänvaivaa aiheuttivatkin syksyn aikana. Olin siis alunperin päättänyt, että haluan hääpukuuni kimallusta. Ensin piti keksiä, mitä se kimallus on. No, tietysti, kun en koskaan helpoimman kautta halua itseäni päästää, valitsin todella pienet strassit, joita oli kaikkea muuta kuin helppo kiinnittää. Strassien kiinnityskeinona päätin kokeilla liimaa. Ensimmäinen tuubi, jonka ostin, ei osunut oikeaan. Kun kokeilin liimata strasseja paitaan, huomasin nopeasti, että liima rikkoo strassien taustan, minkä jälkeen strassit eivät enää kimaltaneet. No, Janinan kanssa painelimme kiertämään Turun kauppoja ja pohtimaan, että mikä muu keino olisi mahdollinen. Askartelukaupassa myyjä ehdotti meille, että kokeilisimme toista liimaa. Nyt sitten, kun Janina painoi ompelukoneella menemään tuhatta ja sataa, minä testasin tätä uutta liimaa.....ja jes, se toimi! Nyt liima ei enää rikkonut strassien taustaa. Minun illan työni oli siis testata liimaa ja välillä kannustin Janinaa: "hyvin menee", kun Janinalla meinasi usko loppua kesken - eli todellisuudessa Janina teki kaiken työn ja minä vain hengailin ja välillä sovitin hääpukua...ei ehkä työnjako ollut reiluimmasta päästä :) Mutta hei....melkein valmista jo tuli!!!! Sain puvun jo tässä kohtaa mukaani kotiin ja kyllä täytyy myöntää, että aika useaan otteeseen, kun Janne ei ollut kotona, meikäläinen heilui hääpuku päällä peilin edessä! :)
15.11. Janina teki hääpuvun niin valmiiksi kuin sen siinä kohdassa pystyi tekemään. Kyllä oli MAHTAVAAKIN MAHTAVAMPI fiilis saada vielä vähän valmiimpi hääpuku kotiin!!!!! Ihan uskomatonta, mikä fiilis siitä tuli, kun hääpuvun puki päälle!
Myös tätä kautta haluan kiittää Janinaa ihan uskomattoman mahtavan upeasta työstä! Puvustani tuli enemmän kuin täydellinen! Kiitos siis ihan mielettömästi!!!!
7.11. menimme Helsinkiin Thaimaan suurlähetystöön anomaan viisumeita, koska meillä oli tarkoitus olla Thaimaassa yli 30 päivää. Tämä tuotti erittäin suurta stressikäyrän nousua, koska olin viikko aikaisemmin anonut poliisilaitokselta uutta passia eikä passi meinannut ehtiä meidän Helsingin reissuun mukaan enkä voinut vanhalla passillani viisumia anoa, koska lentoliput olivat jo aikoja sitten varattu uudella sukunimelläni. No, passini sain "muutaman" mutkan kautta vajaa tunti ennen kuin junani Helsinkiin lähti - homma siis kunnossa, vaikka hetkellisesti tilanne näyttikin mahdottomalta. Olisimme säästyneet Helsingin keikalta, jos olisimme jo aikaisemmin ottaneet selvää asioista....olisimme voineet myös lähettää tarvittavat liput ja laput Thaimaan suurlähetystöön ja olisimme saaneet viisumit postilaatikkoon - ainut ongelma tässä oli se, että, tässä prosessissa olisi kestänyt n. 2-3 viikkoa ja meillä oli Thaimaaseen lähtöön enää 10 päivää, joten oli pakko lähteä itse käymään suurlähetystössä, jolloin saimme viisumit postitse muutamassa päivässä.
11.11.2013 oli deadline häälappujen lähettämiselle. Hääsuunnittelijamme lähetti minulle jo helmikuun tapaamisemme jälkeen sähköpostilla häälaput, jotka tuli täyttää ja lähettää hänelle viimeistään kuukausi ennen hääpäivää. Täytettäviä lappuja oli 7 tai 8 ja kysymyksiä enemmän kuin tarpeeksi. Minun oli tarkoitus täyttää laput jo kesällä, mutta jotenkin aika vaan valui johonkin ja lappujen täyttö jäi viime hetkeen. Osa kysymyksistä oli todella yksityiskohtaisia ja oli erittäin vaikeaa vastata osaan, koska ei ollut hajuakaan, millainen hääpaikka tulee olemaan hääpäivänä. Asiat, joissa meillä oli häälappujen kautta Jannen kanssa 100%:nen päätösvalta (eli minä päätin) olivat väriteema, alttarille meno- ja alttarilta poistumisbiisit, menu, päivän aikataulu ja hääbiisi. Koristeluun emme pystyneet vaikuttamaan muuta kuin kertomalla, mitä värejä haluamme ja sain lähettää hääsuunnittelijallemme kuvia, joista kävi ilmi, mitä haluamme. Koristelu oli minulle morsiamena aika iso asia ja se, etten pystynyt vaikuttamaan asiaan enempää, tuotti alussa "hieman" stressikäyrän nousua. Ajatukseen kuitenkin tottui eikä sitä loppuvaiheessa edes enää ajatellut.
Nyt, kun tässä selailen kalenteriani ja katselen muistiinpanojani ja muistutuksiani, tajuan, miten hullu meininki minulla on ollut kuukauden ajan ennen lähtöä. Varsinkin viimeinen viikko on ollut ihan hirveä....ei yhtään vapaata hetkeä. Kai sitä sitten on jaksanut sen voimalla, kun on tiennyt, että kohta pääsee lämpöön ja stressi alkaa pikkuhiljaa helpottaa.
18.11. Thailand Calling Baby! Siitä alkoi sitten 23 tunnin matkustus kohti Bangkokia. Bankokin seikkailusta olenkin jo kertonut aikaisemmassa blogipäivityksessäni. Siitä menimme Koh Changille, josta olen myös jo kertonut. Sitten 30.11. suuntasimme Koh Samuille, jonne pikkuhiljaa myös meidän häävieraat alkoivat löytää tiensä. 4.-14.12. yövyimme meidän häähotellissamme, Sareerayassa. Kun näin ensimmäisen kerran meidän huoneemme, totesin Jannelle: "ei enää kyllä harmita yhtään, että maksoimme täällä yöpymisestä niin paljon". Oli kyllä aika komea huone meillä ja palvelu oli sitä luokkaa kuin olisi joku kuninkaallinen! :)
Tuollainen "pieni" parveke meillä sitten oli
Tilaa oli vaikka muille jakaa
Sareerayaan tullessamme (4.12.) meillä oli hääsuunnittelijamme, Parichatin, kanssa palaveri, jossa kävimme läpi koristelun teemaa, minun hääkimppuni väreistä sovittiin, näytin kuvan, millaisen hääkakun haluamme....maun saimme päättää seuraavana päivänä, kun meille järjestettiin cake tasting. Kävimme läpi myös sitä, missä paikassa mitäkin tapahtuu, hääpäivän aikataulu lyötiin lukkoon ja sitten sovimme ajan minun koekampaustani varten plus tapaamiset meidän hääkuvaajamme ja vihkijämme kanssa...emme siis vieläkään tienneet, mikä heppu meidät on vihkimässä - onko vihkimiskielenä kenties thai. Hääkuvaajastakaan ei ollut mitään tietoa - toivoimme vaan, että hän osaa asiansa! ....varsinkin morsiamelle tässä oli paljon merkittäviä epävarmuustekijöitä, mutta silti olin ihan stressitön ja keskityin vain auringonottoon ja lämmöstä nauttimiseen - TODELLA outoa käytöstä ihmiseltä, joka normaalisti stressaa ihan mistä tahansa!
6.12. meille oli varattu 2 tunnin spa treatment, joka oli taivaallinen. Tämä kuului meidän hääpakettiimme. Täytimme ensin laput, joissa kysyttiin esim. haluaako rentouttavan hieronnan vai thai hieronnan. Sitten saimme kumpikin valita eri hierontaöljyistä miellyttävimmän hajuisen öljyn. Treatment alkoi sillä, että olimme 30min. höyrysaunassa. Saunomisen jälkeen oli vuorossa 1,5 tunnin rentouttava hieronta hierontaöljyllä, jonka olimme valinneet. Olo oli tämän treatmentin jälkeen aivan mahtava! Saimme vielä lopuksi teekupposet ja sitten takaisin hotelliin.
7.12. suuri konkkaronkka meidän kavereitamme saapui Samuille. Kyllä oli niiiiiiiin outoa nähdä melkein koko kaveriporukka kasassa Thaimaassa!
9.12. minulla oli koekampaus. Kampaajat soittivat huoneemme ovikelloa....menin avaamaan oven ja siellä oli minua vastassa 2 thaimaalaista miestä! Toinen heistä ei puhunut sanaakaan englantia, toinen heistä sentään osasi joitakin sanoja. Näytin kuvan kampauksesta, jonka haluaisin ja miehet pyysivät minua istumaan tuoliin. Kyllä päällimmäiset mietteeni tässä kohtaa olivat: mitäköhän tästä oikein tulee. Yksi kaasoistani oli minun kanssani koko koekampauksen ajan ja häneltä kyselin väliaikatietoja, että onko tulossa joku tuulitukka vai sellainen kampaus, jota toivoin. Oli kuulemma tulossa tosi hieno kampaus. N. 30min. miekkoset siinä ympärilläni pyörivät ja sitten he ilmoittivat, että tässä se nyt olisi ja minä parkkeerasin peilin eteen. Ensimmäisen kerran sisäistin, että häät ovat ihan nurkan takana. Meinasi itku päästä, koska kampaus oli juuri sellainen - tai itse asiassa paljon upeampi kuin olin toivonut! Pääsin vähän jo häätunnelmaan. Kiittelin kovasti kampaajia ja heidän lähdettyään viihdyin peilin edessä aika kauan :) Kaasoni sitten hetken päästä ilmoitti, että nyt pitäisi kampaus purkaa, koska eihän kukaan saa nähdä kampausta ennen hääpäivää. En innostunut asiasta paljoakaan. Olisin mielelläni lukittautunut hotellihuoneeseemme ja ihaillut koko päivän kampaustani :) No, ei muuta kuin pinnejä sitten irroittamaan - nyyh.
Illalla tyttöjen kanssa askartelimme hääpussukat. Rantateeman mukaisesti pistimme pussukoihin kiviä ja simpukoita, joita minä ja Janne olimme keränneet mm. Thaimaasta ja Malesiasta aikaisemmilta reissuiltamme.
10.12. eli päivää ennen häitä tapasimme meidän vihkijän. Oli enemmän kuin helpottavaa kuulla ensimmäinen lause papin suusta - hän puhui täydellistä englantia!!!!! Jeee :) Keskustelimme vihkiseremoniasta ja saimme Jannen kanssa valita 4:stä tai 5:stä eri vaihtoehdosta, miten seremonia etenee. Valitsimme vaihtoehdoista meille helpoimman eli vaihtoehdon, jossa meidän ei tarvinnut puhua kuin muutama sana. Olisimme voineet valita valojen lausumisenkin, mutta minä tiesin, että tulen hääpäivänä olemaan niin paniikissa etten muista edes omaa nimeä, joten oli turvallisinta valita vaihtoehto, jossa ei paljoa tarvitse pulista. Kävimme meidän valitsemamme seremoniavaihtoehdon läpi ja sitten vaan odottamaan seuraavaa päivää :)
Meillä oli nopea tapaaminen myös valokuvaajamme kanssa. Tämä olikin mielenkiintoinen tapaaminen - valokuvaaja ei osannut puhua englantia! :) Parichat toimi meidän tulkkina. Eipä sen tapaamisen aikana paljoa mitään käyty läpi. Valokuvaaja halusi tietää, onko meillä joitain erityistoiveita ja koska haluamme, että hän aloittaa kuvaamisen. Minulla oli ainoana toiveena se, että muutamaan kuvaan saataisiin ilmapalloja. Valokuvaaja lupasi hoitaa tuttunsa kautta meille ilmapallot ja homma oli sillä selvä.
Siivoojat olivat jättäneet tällaisen lapun kaikkiin hotellihuoneisiin 10.12. :)
Illalla ihana ystäväni teki minulle koemeikin ja sillä aikaa muut tytöt tekivät toisilleen koekampauksia. Illan aikana alkoi tulla sellainen olo, ettei huominen tule olemaan tavallinen päivä, mutta se oli siinä - ei stressiä eikä sen suurempaa paniikkia mistään.
Kävimme kaasojeni kanssa vielä joskus klo 1 yöllä hotellin pihalla läpi, missä kohdassa musiikkia kukakin lähtee kävelemään alttaria kohti. Toinen kaasoistani tuli Sareerayaan kanssani yöksi ja Janne meni bestmaniensa hotelliin.
Sitten koitti maailman upein päivä!!!!!! Siitä kerron seuraavassa blogipäivityksessäni :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti