Sydney part 2

Päivä on 23.1. ja tänään on ollut todella mukava päivä. Näimme meidän yhden kaverin, joka on ollut täällä Sydney:ssä jo vähän kauemmin kuin me ja hän jatkaa täällä oleskeluaan n. 2-3 kk! Pääsimme näkemään uusia paikkoja Sydney:ssä ja nyt rakastuin tähän paikkaan vielä enemmän!!!! Kävimme yhdessä ihanassa kahvilassa, jossa sain maistaa maailman parasta mysliä - paras aamupala ikinä!!! Sinne on mentävä uudestaan. Täällä oikeasti ihmiset käyvät ennen töihin menoa lenkillä ja mahdollisesti uimassa, jos lenkin varrelle sattuu kivan näköinen ranta tai vaikka surffaamassa! Illalla töiden jälkeen mennään vähän hengailemaan beachille ja sitä rataa...ihan mahtavaa!!!! Tuossa meidän tourissa meni johonkin klo 16. Kävimme syömässä ja sitten tulimme hostellille. Janne aktivoitui ja meni alakertaan pesemään pyykkiä - täällä on siis monta pesukonetta ja kuivuria eli homma hoituu helposti. Illalla kävimme vielä siemailemassa muutaman siiderin ja bissen ihanassa rooftop-bar:ssa muutaman kaverin kanssa. Kävelemme Jannen kanssa tuon paikan ohi joka päivä eikä ulkoapäin ikinä uskoisi, että kerroksessa numero neljä avautuu ihana rooftop, joka on ihanasti valoin koristeltu!

Lemon, Lime & Bitters - oli hyvää!

Seuraavana aamuna mentiin aamupalalle Darling Harbourin Starbucksiin. Jotta saimme päivän kunnolla käyntiin (tai siis jotta Lipi sai päivän käyntiin), menimme shoppailemaan :) Kävimme vihdoin katsastamassa paikan nimeltä Paddy's Market - ja sehän oli sitten menoa. Ensimmäisen minuutin aikana olin jo ostanut pienen käsilaukun. Paddy's Market on siis sellainen iso basaari, jossa saa ostettua tavaroita aika pilkkahintaan. Olisin saanut siellä aikaa kulumaan vaikka kuinka paljon, mutta sovimme Jannen kanssa, että tällä kertaa vasta vähän katsomme, mitä on tarjolla ja seuraavalla kerralla ostetaan. Seuraavassa käänteessä Lipi olikin sitten ostamassa jo vetolaukkua, jotta saan kaikki ostokset mahtumaan, kun täältä joskus lähdetään.
Kävimme hostellissamme ottamassa vähän lepiä ja sen jälkeen kävelimme Oopperatalon nurkille syömään. Kävelymatkalla takaisin hostellille ostimme vielä tosi hyvät jäätelöt. Sitten vähän leffaa koneelta ja unta palloon.
Yöllä olikin mielenkiintoinen tilanne. Olimme juuri menneet nukkumaan, kun alkoi kuulua ihme lirinää. Ensin luulin, että nyt joku katto vuotaa tai jotain, mutta ei - kun nousin katsomaan, huomasin, että huonetoverimme Jack olikin päättänyt kusta omien tavaroidensa päälle! Huusimme hänelle, että hän menisi vessaan....onneksi hän havahtui ja lähti hoipertelemaan kohti vessaa. Saattaa olla, että Jack oli ottanut "muutaman" liikaa! Mutta kyllä meillä oli hauskaa - myös seuraavana aamuna, kun kerroimme tästä Jack:lle, joka ei asiasta hirveästi mitään muistanut. :)

Päivä on 25.1. ja meidän piti Jannen kanssa mennä heti aamulla salille. Janne oli herätyskellovastaava ja senhän nyt tietää, mitä siitä seuraa - Janne oli sammuttanut herätyskellon ja kello oli jo aika paljon, kun sitten viimein heräsimme. Toisaalta oli ihan hyvä, ettei päästy salille, koska oloni ei ollut mikään maailman paras. No, siitä sitten nenä kohti Manly Beach:ä. Ostimme edestakaisen lauttalipun, joka maksoi n. 10€ per nenä. Lauttamatka kesti 30 minuuttia. 

Tällainen oli Manly:n lautta

Oli todella tuulinen päivä ja minähän tietysti olin jo heti alkumetreillä jäässä....ei muuta kuin shoppailemaan Lipille lämmintä paitaa -> aina on hyvä syy shoppailla! :) Kävimme katsastamassa Manly Beach:n meininkiä. Siellä oli jotkut kisat - kisattiin uinnissa, soudussa, kisattiin yksin, kaksin, joukkueena jne. Meillä oli tuona päivänä tarkoitus kokeilla surffausta, mutta se nyt sitten jäi, koska rannan olivat valloittaneet nämä kisaajat. Jatkoimme vielä vähän shoppailua ja sitten kävimme syömässä. Meininki Manly:llä oli tosi kiva....tosi rento, ihmisiä oli paljon, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin Bondi:lla, mikä siis oli todella hyvä asia! Lähdimme kävelemään rannan vieressä menevää kävelytietä ja otimme paljon kuvia. Oli todella leppoisa päivä.

Kun pääsimme takaisin meidän kotiin, oli oloni edelleen aika huono ja flunssainen. Päätimme Jannen kanssa, että loppuilta otetaan rauhassa. Janne hoisi meille ruoat ja sitten leffaa ja unta.

Tässä meidän koti

26.1. AUSTRALIA DAY! Tämä on nyt se, mistä selitin aikaisemmassa blogipäivityksessäni, kun selostin kenkien oston yhteydessä, että selitän tarkemmin asiasta seuraavalla kerralla. Ihan ensimmäisinä päivinä, kun tänne Sydney:iin olimme saapuneet, saimme tietää, että sinä aikana, kun olemme täällä, täällä on Australia Day. Kun aloimme ottaa tarkemmin selvää päivästä, saimme tietää, että tuona päivänä järjestetään vaikka mitä ohjelmaa aamusta iltaan. Kuitenkin, mikä oli kaikkein kivoin uutinen, oli se, että tuon päivän ilotulitusta hehkutettiin joka tuutissa! Ihan mahtavaa - vähän meinaan Jannen kanssa mietittiin, että olisi ollut niin kivaa olla uutena vuotena Sydney:ssä, jotta olisimme nähneet upeat ilotulitukset. No, nyt tuli uusi tilaisuus tälle :)
Aamulla olisi ollut 2,2km:n uinti meressä, johon olisin halunnut osallistua, mutta samaan aikaan oli myös colourdash-juoksutapahtuma, jossa osallistujille jaetaan valkoiset T-paidat, lenkin saa suorittaa juosten, kävellen tai vaikka kierien, jos siltä tuntuu ja lenkin aikana osallistujien päälle heitetään erivärisiä väripulvereita. Pituutta lenkillä oli 5km. Tätä lenkkiä ajatellen olimme ostaneet ne kengät, joista aikaisemmassa blogissani mainitsin. Unohdin uinnin, koska juoksuun olisimme molemmat Jannen kanssa voineet osallistua. Edellisenä iltana meidän piti ilmoittautua juoksuun mukaan, mutta huomasimme, että osallistuminen olisi maksanut 60 AUD eli n. 38€ per nenä, joten päätimme jättää colourdashit väliin, mikä osoittautui enemmän kuin hyväksi päätökseksi, sillä aamulla, kun heräsin, oli oloni todella huono. Päätin kuitenkin, että Australia Day:tä en jätä väliin, vaikka olisi mikä! Kävelimme ensin oopperatalon kulmilla katsomaan meininkiä. Siellä oli osa teistä suljettu ja oli vaikka mitä kojua. Sitten alkoi päivän ohjelma. Ensin oopperatalon ja Sydney Harbour Bridge:n yli lensi maailman suurin matkustajalentokone, sitten tuli paljon erilaisia koristeltuja laivoja. Tässä oli ilmeisesti kisa siitä, kenellä on hienoiten koristeltu laiva. Ohjelmassa oli myös laskuvarjohyppy, jossa 6 hyppäsi laskuvarjohypyn ja laskeutumisalustana oli oopperatalon lahti. Sitten pienen kävelymatkan jälkeen alkoi Jannen paratiisi - autonäyttely! Monta katua suljettu ja kadun molemmin puolin autoa rivissä silmän kantamattomiin. Kylla herra Saari otti kuvia!
Kävimme ottamassa pika stopin kotona ja sitten nenä kohti Westfield:n näköalatornia. Korkeutta tällä Näsineulalla on 309m eli oli ihan komeat maisemat!
Sitten kohti Darling Harbour:ia, jossa oli myös koko päivän ollut ohjelmaa - mm. veden päällä kelluva jalkapallokenttä, jossa oli jalkapallo-ottelu. Jos ihmismäärää oli aikaisemmin päivällä aikaisemmissa paikoissa ihmetellyt, niin nyt vasta saikin ihmettelyn aihetta. Kello oli n. 19, kun me saavuimme paikalle, kuten teki moni muukin. Aikaisemmin tulleet olivat jo tietysti varanneet parhaat paikat joko ravintoloiden terasseilta, sillalta tai laiturin reunalta. Veden päällä kellui esiintymislava, jossa oli jotain musiikkiesityksiä. Me pistimme Jannen kanssa parkkiin ja ei muuta kuin odottamaan ilotulitusta, jonka oli tarkoitus olla klo 21 nurkilla.
Vihdoin ilotulitusten aika! Raketit ammuttiin taustalla soivan musiikin mukaan. Rakettien ampumisesta tuleva savu valaistiin hienoilla spoteilla. Ilotulitus oli USKOMATON!!!! Siinä hetkessä pysähdyin miettimään, miten onnellinen ja kiitollinen juuri nyt olen ja miten paljon ihania asioita on tapahtunut - täydellinen hetki!! Niin upeaa ilotulitusta en ole koskaan nähnyt! Varmaan ensi uusi vuosi täytyy täällä Sydney:ssä viettää, jotta näkee, pistetäänkö silloin paremmaksi :)
Sitten leffaa ja unta.
Minulla oli aika raskas yö. Aina, kun heräsin, mitä tapahtui usein, tajusin, miten jäässä olen. Kuume sitten päätti nousta kiitoksena minulle siitä, että olin koko Australia Day:n vipeltänyt menemään, vaikkei olo ollut hyvä. No, tähän voin todeta: NO REGRETS! Ihan sama, jos kuume oli noin upean kokemuksen hinta!

Päivä on 27.1. ja olo = HIRVEÄ! Meidän piti Jannen kanssa lähteä aamulla aikaisin Bondi Beach:lle ja tehdä The Bondi to Coogee Walk. Minä toimin tällä kertaa herätyskellovastaavana, jotta oikeasti pääsisimme aikaisin liikkeelle :) No, kun heräsin, oli oloni niin kamala - kuumetta, poskiontelot huutavat hoosiannaa, nenä tukossa ja paha olo. No, hetken siinä punnitsin vaihtoehtojani. Herätin Jannen ja ilmoitin, etten voi lähteä, koska olo on nyt niin kamala. Janne lähti yksin tekemään Walk:n ja minä jäin lepäämään. Nukuin klo 13:30 asti. Jannella kertyi kävelykilometrejä yhteensä 10 eli oli äärimmäisen hyvä idea, että jättäidyin tuosta reissusta pois, vaikka harmittikin. Kaiken lisäksi pitkästä aikaa, kun aurinko paistaa, niin tietysti minä pysyn koko päivän sisällä :(  Loppupäivä meni maatessa, koska jopa vessaan kävely oli itsessään rankka suoritus!

Lisäilen taas kuvia. Tämä netti on edelleen todella hidas.

Sydney!!!!!!

Olen nyt tehnyt sellaisen päätöksen, että hyppään muutaman matkakohteen yli. Nyt, kun on hääpäivästä kerrottu, siirrytään ajassa n.1kk eteenpäin. Kerron tuosta loppu Thaimaan reissusta kyllä tässä jossain vaiheessa, mutta nyt on pakko hehkuttaa tätä Australiassa käyntiä - ja se on tehtävä samaan aikaan, kun täällä ollaan! :)

Lento Kuala Lumpurista Sydneyyn kesti n. 8tuntia. Kelloja siirrettiin 3 tuntia eteenpäin verrattuna Lumpuriin.  Täällä on aikaero Suomeen verrattuna +9 tuntia. Täytyy kyllä sanoa, että on tuo +3 tunnin aikaero Lumpuriin verrattuna tuottaa vieläkin vaikeuksia. Meillä oli Jannen kanssa ihan loistava rytmi Thaimaassa. Yleensä menimme viimeistään klo 23 nukkumaan ja minä heräsimme siinä 8 ja 9 välissä. Sen 4 yön aikana, jotka vietimme Kuala Lumpurissa,  tapahtui rytmille jotain. Menimme nukkumaan vasta 2 jälkeen ja heräsimme 11 ja 12 välissä. (Lumpurissa aikaero Thaimaaseen verrattuna +1 tunti) Lumpurissa se ei niinkään haitannut, koska olemme jo kerran olleet siellä ja jo muutamassa päivässä ne paikat, joissa halusimme käydä, oli koluttu. Nyt tämä myöhään valvominen on huono juttu, koska Sydney:ssä on niin paljon tehtävää ja nähtävää, ettei täällä voi nukkua pitkään!!!  Olemme nyt joka ilta tönöttäneet hereillä klo 1 jälkeen ja aamuisin on pakko pistää kello soimaan 7 tai 8 aikaan, koska molemmat torkuttaa n. 2 tuntia.

15.1. saavuimme n. klo 20 Sydney:n lentokentälle. Saimme koneesta poistuessamme arrival card:t,  jotka täytimme lentokentän lattialla! Janne meni ensin passintarkastukseen. Yhtäkkiä hän lähti sivummalle...olin ihan pihalla. Oli minun vuoro mennä passintarkastajan luo. Passijeppe kysyi: "Matkustatko hänen kanssaan?" ja katsoi Jannea. Sanoin: "Juu." Passintarkastaja selitti, että Janne oli mennyt sivummalle täyttämään arrival card:ia uudestaan,  koska hän oli täyttänyt kortin väärällä kynällä! Janne siis oli täyttänyt kortin alunperin lyijykynällä, kun kortissa luki, että täytä kortti mustalla tai sinisellä kuulakärkikynällä. Passintarkastaja sanoi vielä minulle, että Janne oli vaikuttanut sen verran mukavalta, että hän oli luvannut, että Janne saa tulla jonon ohi.  Tämä virkailija hymyili eikä ollut sellainen perus sitruunan syönyt virkailija, joita kaikki muut lentokentät ovat olleet täynnä! Kaikki kunnossa, sain passini, arrival card:ni ja vielä hyvän loman toivotuksen!! Tuli heti hyvä fiilis australialaisista!  Ja, mikä ihaninta: englantia, josta ymmärsin kaiken! JEE!
Kävin hakemassa meidän rinkat sillä aikaa, kun Janne sääti arrival card:nsa kanssa. Passijeppe oli sanonut Jannelle, että olin passintarkastuksen yhteydessä sanonut hänelle, että minun puolestani Jannen saa jättää lentokentälle :)
Otimme taksin hotellillemme.  Kello oli jo n. 22 ja molemmilla kauhea nälkä. Kysyimme hotellin respasta, mistä löytyy lähin McDonalds....Onneksi matka oli lyhyt. Huomasin matkan varrella jo monta potentiaalista kauppaa, joissa on käytävä! Syömisen jälkeen kävimme vielä kaupassa ostamassa vettä ym. Oli hauskin kauppareissu ikinä! Maksuvaiheessa meidät ohjattiin itsepalvelukassalle. Muuten homma toimi oikein hyvin, mutta hedelmien kohdalla tuli ongelmia. Niissä ei ollut valmiina viivakoodeja,  koska punnitseminen piti tehdä vasta kassalla. Onneksi saimme apua kaupan työntekijältä. Toinen ongelmakohta oli maksaminen. Halusimme maksaa käteisellä, emme kortilla. No, seteli masiinaan vaan sisälle ja kone ilmoitti, miten paljon tulee rahaa takaisin....ja sieltähän ne tulivat!
Kun kävelimme takaisin hotellille, totesin jo Jannelle: " Tykkään tästä paikasta jo nyt ihan hirveesti!" Se yleinen fiilis ja ihmisten ystävällisyys oli parasta....vaikka olimme siis vasta muutaman tyypin kanssa jutelleet.

Seuraavana päivänä piti herätä aikaisin, jotta pääsemme tutkimaan, mihin olemme tulleet. Janne oli laittanut minun kelloni soimaan klo 9. No, en tiennyt, että herätys oli laitettu minun puhelimeeni ja aamulla, kun kello alkoi soida, painoin sen samantien pois, koska luulin, että se oli edellisen aamun aikainen herätys. Luulin tuossa kohtaa, että kello on varmaan joku 5. Jatkoin tyytyväisenä unia. Kun vihdoin sain silmät auki ja katsoin kelloa, huomasin, että se on jo lähemmäs 12. Ei, kun herättämään Janne ja kiertelemään. Suunnistimme ensimmäisenä Sydneyn oopperatalolle. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja lämpöasteita oli varmaan n. 30°C. Nyt olin jo täysin varma, että rakastan tätä paikkaa!! Otimme kuvia Harbour bridge:stä,  oopperatalosta,  ihanasta puistosta ja vaan ihmettelimme kaikkea ympärillä olevaa. Siellä vaan papukaijat lensivät puusta toiseen!...sehän nyt on ennen kuulumatonta, kun on tottunut näkemään kaijoja vain eläintarhojen häkeissä. Kyllähän me vähän jo vaatekauppojakin kiertelimme.....ja taisi sieltä muutama vaatekin eksyä mukaan! :) 

Seuraavana päivänä alkoi oikein kunnon shoppailu! Ensimmäisenä poistin Samsung liikkeestä tabletin ja sitten siirryin vaatekauppoihin.  Apua, miten paljon täällä on ihania vaatekauppoja!!! Lipin paratiisi! :) Meidän oli alunperin tarkoitus seuraavana päivänä vuokrata asuntoauto, jolla olisimme lähteneet köröttelemään ainakin Canberraan, mutta olimme aloittaneet auton metsästyksen liian myöhään, joten päätimme etsiä halvan hotellin. Tämäpä ei olekaan kovin helppoa Sydney:ssä. Täällä asuminen on todella kallista. Meidän ensimmäisestä hotellista maksoimme n. 80€/yö. Nyt oli tarkoitus löytää hotelli, joka olisi puolet halvempi. No, tuollaisen hotellin löytäminen oli aika mahdotonta päivän varoitusajalla. Päädyimme backpackerien suosimaan asumismuoto - hostelliin. Hostelli, jonka varasimme, oli vapaa vasta sunnuntaina, joten ajattelimme kysyä meidän sen hetkisestä hotellista, jos voisimme yöpyä siellä vielä yhden yön. No, hotellihan oli tietysti buukattu täyteen. Respan työntekijä sanoi, että lauantaille voi olla vaikea löytää yöpaikkaa,  koska nyt täällä on niin paljon turisteja ja kaikki paikat ovat täynnä. No, löysimme la-su väliseksi yöksi toisen hostellin,  joka oli vähän kauempana keskustasta.

18.1. lähdimme rinkkojen ja kantamusten kanssa kävelemään hostellillle.  Emme edes olleet varmoja, missä hostelli on, mutta ihan sama.....Nyt töppöstä toisen eteen! Tilannetta ei helpottanut yhtään se, että ensimmäisenä päivänä olin polttanut olkapääni todella pahasti. Nyt ne tietysti olivat toooooooosiiiiiiiii kipeät ja siihen,  kun vielä ottaa sen n. 15kg:n rinkan selkään, niin ei se ehkä maailman mukavimmalta tuntunut. Onneksi löysimme hostellimme heti ensi yrityksellä. Saimme avaimen ja sitten vaan jännittämään, onko meillä huonetovereita. No, ei ollut. Neljälle huone oli tarkoitettu, mutta olimme siellä Jannen kanssa kahdestaan. Heitimme kamat huoneeseemme ja sitten taas kiertelemään! Päätimme ottaa hop on hop of - bussin,  joka kiertää tiettyä reittiä. Lippu on voimassa ostohetkestä joko 24 tai 48 tuntia...saat itse päättää, kumman haluat. Voit hypätä millä pysäkillä tahansa pois ja hypätä takaisin kyytiin miltä hop on- pysäkiltä tahansa. Otimme ensin Bondi-tourin, jossa pääsimme näkemään Sydneyn kuuluisan Bondi beachin. Juu, kuuluisa kyllä oli ihmismäärän perusteella!! En ole koskaan nähnyt yhdellä rannalla noin paljon ihmisiä kuin, mitä Bondilla oli sinä päivänä! No, me emme Jannen kanssa beachille olleet tulleet, vaan niitä kauppojahan me kierreltiin! En edes olisi voinut tuolloin aurinkoa ottaa, koska olkapääni olivat niin palaneet. Kyllähän sieltä taas pussia ja kassia tuli mukaan! Kävimme katsomassa myös millaista beachillä oli meininki. Kävimme ennen lähtöä vielä rantaravintolassa syömässä. Sitten takaisin bussiin. Bussi ajoi asutusalueen läpi, missä oli kyllä sen näköisiä taloja, että tarvii varmaan lottovoittopäivänä sieltä kämppä poistaa! Oli sieltä kyllä uskomattomat maisemat. Hop on-bussissa voit kuunnella kuulokkeilla valitsemallasi kielellä, kun "kertoja" kertoo ohi ajettavista paikoista. Näiden miljoonatalojen kohdalla "kertoja" sanoikin talojen takaa avautuvaa näkymää million dollar view:ksi.....ja sitä se todella oli! Päästiin takaisin keskustaan ja vähän vielä piti Lipin päästä shoppailemaan. Sitten hostellille, vähän leffaa ja sitten unta.

19.1. taas asuinpaikan vaihto. Kamat kantoon ja muuttamaan. Pääsimme meidän uudelle hostellillemme. Saimme kuulla ensin, ettemme pääse huoneeseen ennen kuin klo 14.....ja kello oli tällä hetkellä vähän vajaa 11. Saimme kuitenkin jättää tavaramme säilöön hostelliin. Toinen vielä "vähän" huonompi uutinen oli se, että ensimmäisenä yönä emme tule olemaan samassa huoneessa, mutta sen jälkeen pääsemme samaan huoneeseen. No, minähän ihanana aamuihmisenä tietysti olin heti naama väärinpäin. No, veimme tavaramme säilytykseen ja lähdimme aamupalalle. Hetken naama oli väärinpäin ja selitin jo Jannelle, että olen liian vanha tällaiseen asumismuotoon. No, kyllä se fiilis siitä sitten alkoi parantua, kun sai ruokaa. Otimme hop on-bussin ja tällä kertaa valitsimme Sydney tourin. Kiertelimme bussilla ympäri Sydney:ä. Taas olivat maisemat ihan todella mahtavat. Kun kiertoajelu oli ohi, menimme käymään hostellilla,  jotta saisimme huoneemme ja pääsisimme käymään suihkussa. Taas ovea avatessa jännitti, onko huoneessa ketään vai ei. Pääsin girls dormiin. Kerrossänkyjä oli 2 eli paikkoja yhteensä siis neljälle. Kolme oli jo varattu ja minulle jäi yläsänky.  Huoneessa ei sillä hetkellä ollut muita. Heitin kamat sisään ja painuin suihkuun. Suihku- ja vessatilat ovat siis yhteisiä. Joka kerroksessa on yksi naisten ja yksi miesten wc-/suihkutila. Vessojen yhteydessä on 4 tai 5 suhkuloossia. Ensin on pienen pieni tila, joka toimii pukuhuoneena ja sitten on vieressä suihkukoppi. Suikukopin ja pukuhuoneen välissä on lasiovi,  etteivät vaatteet ainakaa  suihkun takia kastu. Pukuhuoneen suojana on suihkuverho, jonka saa vedettyä eteen pienen yksityisyyden toivossa.
Suihkun jälkeen palasin huoneeseen ja laitoin itseni kuntoon shoppailureissua varten. Ja sitten vaan let's go!
Kyllä taas tuli ostoskasseja niin paljon, että ei taida tavarat enää rinkkaan mahtua, mutta minkäs teet, kun täällä on alennusmyynnit käynnissä!!!! 
Palasimme hostelliin. Kävin viemässä ostoskassit huoneeseen. Nyt kaikki kolme neiti näpsää oli huoneessa....kaikki sängyissään makaamassa. Heitimme terpat ja ilmoitin, että painun takaisin alas. Tytöt jäivät keräämään voimia illan kemuja varten ja minä lähdin aulaan nörtittämään Jannen kanssa...kyllä tässä kohtaa tuli "vähän" vanha olo. Aloittelin tämän blogin kirjoittelua aulassa. Siinä johonkin klo 23 asti Jannen kanssa nörtitettiin ja sen jälkeen toivotimme hyvät yöt ja kumpikin painui omaan dormiinsa nukkumaan. Sain ihmeen hyvin unta....tosin siinä klo 3-4, kun huonekaverini tulivat bilettämästä, tietysti heräsin.
Janne oli 6 hengen sekahuoneessa. Hänen oli ollut kiva seurata illalla vierestä, kun eräs aussijätkä oli yrittänyt kännipäissään iskeä rankalaisnaista, joka taas oli selvinpäin eikä puhunut englantia. Aussityyppi oli Google translaterin avulla yrittänyt kommunikoida naisen kanssa!

Seuraavana aamuna kamat taas kantoon ja vaihtamaan huonetta. Emme päässeet huoneeseen kuin jälleen vasta klo 14. Ei muuta kuin kassit vaan säilytykseen hostellin alakertaan ja sitten aamupalalle. Menimme Darling Harbourin Starbucksiin. Sen jälkeen otimme taksiveneen Taronga Zoo'hun. Saimme venematkan aikana kuskilta pienen tourin ja hän kertoi mm. että sieltä kalliilta asuinalueelta, josta mainitsin jo hop on-bussimatkan yhteydessä, joku oli juuri ostanut kämpän ja maksanut siitä 54 000 000 AUD eli n. 35 400 000€!! Ei muuta kuin säästämään! 
Toinen juttu, minkä kuski kertoi, kun ohitimme armeijan aluetta, oli, että armeijan yksi sukeltaja oli ollut sukeltamaan ja hai oli purrut tältä sukeltajalta käden ja jalan irti! Ei muuta kuin toivomaan, ettei meidän taksivene kellahda kumoon! 
Botanic gardens-puistoa ohittaessamme kuski kertoi siitä, miten ihmisillä on tapana ruokatunnilla heittää treenikamat päälle ja lähteä tekemään kuntosalitreeni tai juoksulenkki ja sen jälkeen palata suihkun kautta takaisin työpöydän ääreen.....ihan loistava tapa!!! 
Pääsimme perille Taronga Zoo'hun. Pääsylippua hakemaan, alueen kartta kouraan ja sitten eläimiä katsomaan! Eläintarha oli ihan tajuttoman kokoinen! Kävimme katsomassa n. 20 - 30 min. kestävän hyljeshow'n, joka oli ihan loistava! En vaan voi käsittää, miten hylkeille voi opettaa niin vaikeita temppuja! Kävimme myös katsomassa 20-30 min. Spidershow'n, jossa näytettiin purkissa olevia eläviä Australian eri hämähäkkejä ja samalla niistä kerrottiin, miten ne käyttäytyvät ym. Saimme eläintarhassa kiertelyyn ja näihin kahteen show'hun kulutettua yhteensä n. 4 - 5 tuntia....Siellä oli vaan niin paljon nähtävää ja paikka oli iiiiisoooooo! 
Päätimme sitten reippaina kävellä eläintarhalta hostellille. Janne kartturoi puhelimen avulla Kävelimme sitten n. 2 tuntia, mistä yli puolet tuli vettä tihuttamalla. Olimme molemmat litimärkiä, kun pääsimme takaisin hostellille, mutta ei se haitannut! Näimme matkan aikana asuinalueen meininkiä....tuli todella paljon vastaan juoksijoita ja aika paljon myös pyöräiliöitä. Täällä varmaan moni heittää aamulla repun selkään, juoksee tai pyöräilee töihin, käy suihkussa, laittaa työvaatteet päälle ja työpäivän päätyttyä heittää treenikamat päälle ja juoksee/pyöräilee kotiin. Todella fittejä ihmisiä täällä!!!! Kävelymatkallamme menimme yhdestä risteyksestä suoraan, kun olisi pitänyt kääntyä oikealle. Eräs nainen oli juuri ajamassa autoaan parkkiin ja näki ilmeisesti, ettemme olleet ihan kartalla. Hän kysyi, mihin olimme matkalla. Kun kerroimme, minne matka, hän katsoi meitä vähän hassusti ja sanoi, että teillä on nyt kyllä pitkä matka edessänne. Hän neuvoi, mihin meidän piti suunnistaa. Me kiitimme kovasti neuvoista ja lähdimme taas tarpomaan. Ihan tajuttoman avuliaita ja mukavia nämä australialaiset!!!!!!! :) 
Saimme dormimme avaimen ja kamat kantoon jälleen kerran. Pääsimme 6 hengen sekahuoneeseen. Täällä on yksi jätkä Briteistä, toinen jätkä oli Saksasta, mutta hän vaihtoi hostellia tänään, yksi tyttö Ruotsista ja toinen Ranskasta....sekalaista seurakuntaa siis :) Kävimme suihkussa ja sitten syömään ja vähän tietysti piti shoppaillakin, ettei tärkein unohdu :)

Eilen otimme metron Bondi Junctioniin, jossa sijaitsee iso kauppakeskus nimeltä Westfield ja siellähän Lipillä lähti homma ihan lapasesta! Taas oli niin paljon pussia ja kassia, ettei mitään järkeä :) Ekan kerran Jannekin sanoi: "Oot tartuttanu tän nyt muhun....meinaan on tää shoppailu ihan kivaa!" Pikkuhiljaa, kun miestä opettaa, niin kyllä se hoksaa shoppailun salat :) No, tuolla kauppakeskuksessa saimme kulutettua sen 5 tuntia ja sitten takaisin hostellille ja vähän ruokaa naamaan. Kävimme syömässä Darling Harbourissa ja sen jälkeen jäimme katsomaan streetdance-porukan tanssiesitystä. Siis missä nämä jätkät ovat olleet, kun kasasin omaa TanssiShow'tani varten tanssiryhmän kasaan??!! Jätkiä oli neljä. Yhdeltä tyypiltä oli toinen jalka pari viikkoa sitten esityksessä murtunut, mutta silti hän oli illan Show'ssa mukana! Siis ei voi muuta sanoa kuin VAU!!!!! Esitys oli loistava! Tässä taas yksi plussa: iltaisin satamaan tulee monia katuesiintyjiä - joku soittaa kitaraa, jotkut tanssivat, joku tekee taikatemppuja. Ihan mahtava jäädä katsomaan esityksiä ja hämmästellä ihmisten taitoja! Tänään, kun kävelimme ostoskadulla, oli siellä yksi tooooooodeeeellla hyvä kitaristi esiintymässä! Oli pakko jäädä kuuntelemaan :) Vähän hypättiin sivuraiteille, mutta siis syömisen ja street performancen jälkeen oli vuorossa: unta palloon. 

Tämä päivä meni siihen, että kävimme aamupalalla, kävin ostamassa kengät.....tulevat tarpeeseen - tästä kerron tulevassa blogissani :) Varailimme tulevia asumisia ja sen jälkeen aktivoiduimme sen verran, että saimme hinattua itsemme syömään. Syömisen jälkeen lähdimme vähän kävelemään ja tutkimaan vielä tutkimattomia paikkoja. Löysimme kasinon ja aivan mahtavan upeita kämppiä. Kun kävelimme laiturin päähän, sanoin Jannelle: "Onkohan tuolla haita?" Janne sanoi: "kyllä varmaan niitä tuolla jossain menee, mutta tuolla on kyllä jotain." Veden pinta näytti vähän kuin siiinä olisi ollut öljyä. Janne sanoi: "Siellähän on ihan kauhee määrä meduusoja!" Siis niitä oli satoja! Niitä siinä sitten pällistelin sen aikaa, kun Janne kävi ottamassa puhelimella muutaman iltakuvan. Kun siinä kävelimme, näimme myös ihan tajuttoman ison lepakon lentelevän ympäri ämpäri. Siis niin isoa lepakkoa ei ole meistä kumpikaan koskaan aikaisemmin nähnyt! Niin siistiä! :) 

Sydney menee ihan rakettina ykköseksi kaikista paikoista, missä ollaan Jannen kanssa käyty! Vaikka ihmiset on kiireisiä, se ei tule yleisfiilistä pilamaan, vaan meno on silti kivan letkeää...voihan tilanne jossain kiireisessä toimistossa olla eri, mutta ulkopuoliselle katsojalle se kiire ja paniikki ei välity....toisin kuin esim. Singaporessa - siellä meno on vaan hektistä. Siisteys on myös yksi iso plussa! Täällä ilmeisesti on tapana ainakin joissain paikoissa, että työpäivän päätteeksi mennään työporukan kanssa istumaan ja juomaan lasi viiniä tms. Mitä se on Suomessa?! - Vedetään kerran vuodessa (pikkujouluissa) pää täyteen ja sitä iltaa sitten muistellaan vuoden verran, kun odotetaan seuraavia pikkujouluja! Sydneyssä asiakaspalvelijat ovat super mukavia ja ystävällisiä! Minusta se oli ennen kuulumatonta, että yhdessä kaupassa myyjä tuli kysymään minulta, että miten päiväni on mennyt!!!!!! Mä en vaan halua koskaan lähteä täältä!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Pahoittelut kuvien vähyydestä! Täällä on nyt niiiiiiiin hidas netti, että jo näiden neljän kuvan lataamisessa meni joku 30 min. eli laitan kyllä kuvia tulemaan heti, kun netti pelittää vähän paremmin!

Häät Thaimaassa (osa 2) - Wedding day!!!!!

Koitti päivä, josta olen haaveillut monen monta vuotta - Hääpäivä!

Heräsimme kaasoni, Annin, kanssa klo 8:30. Ensimmäisenä kävelin ikkunan eteen, avasin verhon ja päivän ensimmäiset sanat hyvän huomenen toivottamisen sijaan olivat: "Anni, siellä on pilvistä". Anni rauhoitteli mua ja sanoi: "No, nyt on vasta aamu ja vihkimiseen on vielä monta tuntia". (vihkiminen siis tapahtuisi klo 15:00). Okei...hetkellisesti tuli parempi fiilis. Olin aika hämilläni siitä, miten rauhallinen olin, vaikken nyt ns. normaali fiiliksellä ollutkaan liikkeellä. Kuitenkin, kun pääsimme aamupalalle, huomasin, etten olekaan niin ok, kuin olin luullut. Otin mysliä ja jogurttia enkä pystynyt syömään kuin lusikallisen tai kaksi. Kun Anni oli hakemassa ruokaa, oli häneltä tultu kysymään hotellihuoneen numeroa, jossa hän asui. Huomasimme molemmat sen, että henkilökunta katseli pöytäämme ja ihmetteli, että kuka tämä minun uusi seuralaiseni oli. No, siitähän minä tietysti riemastuin ja olin jo valmiina nyrkkitappeluun. Anni sai taas rauhoitella minua :) Kun olimme lähdössä aamupalalta, yksi nainen hotellin henkilökunnasta tuli kysymään minulta, kuka tämä neiti on, kun yleensä seurassani on miespuolinen tyyppi. Kilahdus - ja meikäläinen aloitti avautumisen: "Hän on kaasoni." "MINULLA ON TÄNÄÄN HÄÄT ja mieheni yöpyi bestmaniensa kanssa ja kaasoni yöpyi viime yön hotellissamme!".....en edes yrittänyt hymyillä naiselle. Mielessäni vaan pyöri: "en jaksa yhtäkään vastoinkäymistä tänään!" Nainen pyysi anteeksi ja sanoi, ettei ollut tiennyt asiasta. Minä bridezilla-hetkessäni en jaksanut vaivautua tässäkään kohtaa olemaan ystävällinen, vaan sanoin naama väärinpäin vain "ok" ja kävelin pois. Tilanne selvitetty, unohdetaan se, ja jatketaan eteenpäin!

Tuli kaason vaihto läpystä. Ystäväni Essi oli lupautunut tekemään kaasoilleni kampaukset. Anni lähti kampauksen tekoon ja toinen kaasoni, Heidi, tuli pitämään minua silmällä, etten sekoa kesken kaiken. Tässä oli meinaan tulossa yksi juttu, mikä hieman otti päähän: meidän piti vaihtaa hotellihuonetta, koska hääyö oli tarkoitus viettää  Pool Villassa. Olimme kysyneet, jos saisimme jättää suurimman osan tavaroistamme nykyiseen huoneeseen ja pakata vain kaikki tarvittava uutta huonetta varten. Tämä ei kuitenkaan käynyt, koska emme saisi enää hääyön jälkeen yöpyä nykyisessä huoneessamme. Tämä hieman otti päähän, koska hääpäivänä ei kaiken sen kaaoksen keskellä ehkä jaksaisi roudata tavaroita huoneesta toiseen ja pitää huolta, että kaikki on mukana. Sitten, kun uudessa huoneessa pitäisi kaiken rojun keskeltä löytää tietty yksi juttu, ei sitä tietenkään löydä! No, onneksi klo 11 maissa yksi hotellin tyntekijä tuli auttamaan meitä tavaroiden roudauksessa ja minä ja Heidi huolehdittiin, että kaikki oli varmasti mukana. Vein vanhan huoneemme avainkortin respaan ja sain respasta uuden huoneemme avainkortin. Samalla respatyöntekijä ilmoitti minulle, että saamme viettää loput yöt tuossa hääyön Pool Villassa.....no, sehän nostatti mielialaa aika paljon, koska se tarkoitti sitä, ettei meidän Jannen kanssa tarvitsisi taas seuraavana päivänä pakata tavaroita ja muuttaa - helpotus! Kun meidät ohjattiin uuteen huoneeseemme, nostatti se vielä lisää mielialaani - poreallas ulkona, poreallas sisällä, tilaa vaikka muille jakaa ja kaikin puolin niin ihana Villa!!!!

Anni tuli upean kampauksensa kanssa takaisin pitämään minusta huolta ja läpystä taas vaihto - nyt Heidi meni kampausta varten Essin luo. Lähettelin sähköpostia koskien Raappanan keikkaa ja soundcheckiä, joka tultaisiin tekemään hetkeä ennen kuin vieraat saapuvat paikalle. Tarkoitus siis oli, että soundcheck tehtäisi klo 14 paikkeilla,  Jannea ja bestmanejä oli neuvottu saapumaan hääpaikalle n. klo 14:20 ja häävieraiden oli määrä saapua pre ceremony coctail-tilaisuuteen n. klo 14:30 - tiukka aikataulu siis tiedossa. Raappanan ei kuitenkaan ollut tarkoitus tulla soundcheckiin mukaan, ettei illan yllätys vaan menisi pilalle.
Siis tässä kohdassa on pakko ihmetellä ja taivastella sitä, että miten ihmeessä noin jymy-ylläri oli jo tähänkin asti säilynyt salaisuutena. Ehdimme Jannen kanssa reissata 3 viikkoa ennen häitämme ja täytyy myöntää, että tuon kolmen viikon aikana olin ihan varma, että viimeistään tässä kohtaa salaisuus paljastuu, koska jouduin kuitenkin tuona aikana sähköpostia lähettelemään ja sopimaan keikan yksityiskohdista. Muutaman kerran jouduin jopa sähköposteihin vastaamaan Jannen puhelimen kautta, koska en päässyt nettiin muuta kautta....ja tietysti yhdellä näistä "vastaan Jannen puhelimesta"-kerralla kävi niin, etten päässyt kirjautumaan ulos sähköpostistani ennen kuin nettiyhteys katkesi. No, minähän olin sitten tietysti ihan paniikissa, että nyt Janne pääsee suoraan lukemaan sähköpostini ja sieltä ensimmäisenä hän löytää sähköpostin, jossa otsikkona on "Raappana esiintymään meidän häihin"! No, onneksi sain käyttää Jannen puhelinta uudestaan nettiyhteyden palattua ja kirjauduin pois sähköpostitililtäni....se lopetti suurimmat sydämen tykytykset :) Kyllä niitä läheltä piti-tilanteita varsinkin tuon kolmen viikon aikana oli, mutta silti homma pysyi salassa - siis VAU!

Kello löi 12 ja tuohon aikaan oli sovittu ainakin käsittääkseni, että kampaajat tulevat huoneeseeni ja tekevät sen mahti kampauksen, joka minulle jo koekampauksessa oli tehty. Anni avasi minulle Breezerin, kun ilmeisesti alkoi Lipin stressikäyrä nousta jo liian korkealle :) Kello tuli jo 12:15 ja alkoi paniikki iskeä. Menin respaan kysymään, josko he siellä tietäisivät, missä kampaajani luuhaavat. No, respasta soitettiin kampaajille ja he olivat tulossa paikalle klo 12:30....pieni helpotus - ainakin he olivat oikeana päivänä tulossa :)

Kampaajat paikalla, minut istutettu tuoliin ja Breezer-pullo käteen. Anni piti huolta siitä, että välillä muistin myös juoda pullosta.....se meinasi meinaan unohtua sen kaiken stressin ja paniikin keskellä :) Viimeiset sähköpostit vielä koskien soundcheckiä - vastuu asian loppuunsaattamiseksi annettu Annille ja sitten yritetään keskittyä hengittämiseen :) Välillä taas Anni antoi väliaikatietoja, millainen kampauksesta on tulossa.

Heidi tuli takaisin ja upea oli myös hänen kampauksensa – loistavaa työtä Essi!!! Heidi alkoi meikata itseään ja minä odottelin innokkaana peilin eteen pääsyä, jotta näkisin jo kampaukseni! Anni kirjoitteli kaasojen ja bestmanien lunttilappuja päivän aikataulusta ja piti siinä samassa huolta minusta.

Klo 13 saapui meikkaajani, Laura, paikalle. Kampaukseni ei ollut vielä valmis, joten aikataulu alkoi jo tässä vaiheessa mennä mönkään…tulette huomaamaan, että iltaa kohden aikataulu menee vielä pahemmin mönkään! Tässä kohtaa päivää se aiheutti minulle paniikkia, mutta illalla en välittänyt asiasta enää pätkääkään!

Kampaus valmis. Kyllä tuli taas niin upea kampaus niin lyhyessä ajassa….VAU! Kiittelin taas tuhat kertaa kampaajia ja sitten Laura otti homman haltuun. Taas istuin tuolissa, tällä kertaa vaan meikattavana. Anni lähti hoitamaan soundcheckiä ja minä aloin vaan enemmän ja enemmän tuntemaan perhoset vatsassani.

Seuraava paniikin aihe ilmaantui pian: Janinan piti tulla tekemään viimeistelyt pukuuni, mutta rouvaa ei jostain syystä näkynyt ei kuulunut. Minun thaimaan liittymässäni ei ollut enää puheaikaa jäljellä, joten en voinut Janinalle soittaakaan. Heidi lähti ottamaan selvää asiasta. Tästä eteenpäin on asiat tapahtuneet todella nopeassa aikataulussa ja tuntuu nyt, kun jälkeenpäin päivää pohtii, että tässä kohtaa olen mennyt jossain sumupilvessä, koska paniikki, stressi ja kiire ovat ottaneet tuosta eteenpäin vallan.

Janina saapui! Jippii! Heillä oli ollut ”pieni” ongelma taksikyydin kanssa….taksi olikin mennyt väärään suuntaan ja sitten vielä kuski ei ollut omistanut kunnon kaasujalkaa, joten siinä oli Janinan pinna kiristynyt oikein kunnolla – ja se kyllä näkyi myös siinä kohtaa, kun hän tuli huoneeseen :) Minulla tuli hetken herkistyminen, kun näin Janinan ja kyllä sain tehdä töitä, etten heti alkumetreillä pilaa kaunista meikkiäni, jonka Laura oli minulle loihtinut. Janina alkoi kiinnittää Heidin kaasomekkoon liilaa satiininauhaa sillä aikaa, kun Laura vielä viimeisteli meikkiäni. Anni saapui ja vinkkasi minulle, että soundcheck oli mennyt hyvin – huh, mikä helpotus!

Kaunis meikkini valmis ja sitten laittamaan hääpukua päälle. Janina alkoi kiinnittää nyt minun pukuuni liilaa satiininauhaa. En muista kuka, mutta joku sanoi minulle, että minun pitäisi syödä jotain, koska en ollut syönyt sinä päivänä kuin sen lusikallisen tai kaksi mysliä ja jogurttia. No, minä sanoin, ettei tehnyt mitään mieli, mutta Laura ilmoitti: "Nyt kyllä syöt", ja hän tuli syöttämään minulle manssikkajogurttia – hauskaa! :) Puhelin soi, Anni vastaa. Hääsuunnittelijamme, Parichat, halusi tietää jostain biisistä. Minä vedin ihan lukkoon. Olin samaan aikaan peilin edessä tekemässä päätöstä, miten Janina kiinnittää satiininauhan ja sitten piti päättää joku biisi – aivot ihan tiltissä.  Anni odottaa, että vastaan hänelle jotain, jotta hän saa vastattua jotain Parichatille, joka odottaa puhelimessa. Meinasi tuossa kohtaa kyllä iskeä toinen bridezilla-kohtaus, mutta sain sivuutettua päätöksenteon ja kohtauksen sillä, kun sanoin, että Janne ja bestmanit saavat päättää biisin. Hyvin Anni hoiti tilanteen, vaikka varmaan siinä kohtaa hänen olisi tehnyt mieli kuristaa minut :)

Hääpuku valmis – ja voi kyllä se oli niin kaunis ja upea, ettei mitään järkeä! Mahtava meikki, mahtava kampaus ja mahtava hääpuku – minä olen valmis menemään naimisiin! :)

Jossain kohdassa myös Annin kaasomekkoon oli saatu kiinnitettyä liila satiininauha – ei mitään muistikuvaa, missä kohtaa tämä oli tapahtunut :)

Ovikello soi….sieltä tuli yksi hotellin työntekijöistä kysymään, mistä hän saa alttarille kävely- ja alttarilta poiskävelymusiikit. Anni oli hetki sitten kuunnellut alttarille kevälybiisin ja ottanut lopetuskohdan paperille ylös. Annoimme puhelimeni, josta musiikit soitetaan ja paperin, jossa luki tulobiisin lopetuskohta. Sitten meidän piti vielä lisätä joku kolmas biisi biisilistaan, mikä soitetaan vihkitodistuslapun allekirjoituskohdassa. Taas minulla veti aivot lukkoon ja totesin, että pojat saavat päättää. Anni lähti etsimään poikia, jotta biisi saataisiin lisättyä puhelimeni biisilistaan. Heidi jäi pitämään vahtia, että pysyn järjissäni :)

En varmaan 45 sekuntia pidempään saanut hengähtää, kun ovikello jälleen soi. Nyt minulle tultiin ilmoittamaan, että kaikki on valmista ja minun olisi aika kävellä alttarille ja mennä naimisiin! Samaan syssyyn oviaukkoon tuli meidän valokuvaajamme ja hänen avustajansa. Hän otti minusta kuvia ja jossain vaiheessa hän sanoi minulle: "smile". Tässä kohdassa ei paljoa hymyilyttänyt, kun sydän hakkasi tuhatta ja perhosia oli vatsassa ainakin 10 miljardia. 

Koko porukka kasassa ja sitten ulostauduimme Villasta. Tässä kohdassa oli juuri sopivasti pilvistä, ettei kukaan kuukahda lämpöhalvauksen takia :) Porttimme ulkopuolella minua oli vastassa päivävarjoa pitävä thaikkumies, joka saattoi minut alttarille....tästä hepusta en ennen tätä hetkeä edes tiennyt mitään :) Tässä kohtaa vieraat jo näkivät meidät ja me siinä sitten jotain säädettiin....ei taas mitään muistikuvaa, mitä säädettiin, mutta jotain siinä väsättiin :) Yhtäkkiä alkaa alttarillemenobiisi (Coldplay -Paradise) soida ja mehän olimme väärässä kohdassa! Minä lähdin kirmaamaan oikeaan kohtaan, josta olimme kaasojeni kanssa kävelyn harjoitelleet, Heidi kirmaa edessäni, Anni takanani ja päivävarjojeppe jossain siellä perässä. Heidi lähti ensimmäisenä kävelemään alttaria kohti, Anni jäi vielä kanssani odottamaan vuoroaan. Hän korjasi riipukseni asentoa ja muistaakseni ennen kuin hän lähti kävelemään alttaria kohti, hän sanoi minulle: "Ja nyt nautit". Sitten jäin yksikseni odottamaan vuoroani. Käännyin päivävarjojeppeä kohti ja selostin hänelle, kuinka kovaa sydämeni hakkaa. Vuoroni lähestyi. Nousin korokkeelle, josta vieraat näkivät taas minut.

Myös Jannella oli oma varjojeppe, kun hän meni alttarille minua odottamaan

Sitten tuli minun vuoroni lähteä kävelemään alttarille.

Näin kauniit koristelut minua odotti

En muista tästä kohdasta paljoakaan. Sen muistan, että mietin kovasti sitä, että muistan kävellä tarpeeksi rauhallisesti. Hymy tuli tässä kohtaa jo ihan ilman ajattelua. Yhdessä kohdassa katsoin Jannea ja huomasin, että hän meinaa alkaa itkeä. Totesin, etten voi katsoa häntä, koska muuten minäkin alan itkeä. En tosiaan muista minne sitten katsoin....toivottavasti en ainakaan maahan. Tämä tarvinnee tarkistaa videolta :) 

Päivää ennen vihkimistä mietin sitä, miltä minusta mahtaa tuntua, kun kävelen alttarille. Olin varma, että itken. Pohdin myös sitä, minne katson kävellessäni. Turhaan näitä asioita olin etukäteen pohtinut, koska kaikki meni omalla painollaan loistavasti. Kävelin juuri täydellistä vauhtia alttarille, nautin hetkestä täysin siemauksin, en itkenyt....ei edes itkettänyt. Olin vaan onnellinen! Kun olin päässyt alttarille, antanut kimppuni Annille ja kääntynyt Jannea kohti ja ottanut hänen käsistään kiinni, rauhan tunne valtasi mieleni. Fiilis oli maaginen.

Vihkiminen meni loistavasti enkä ollut enää yhtään hermostunut.

Vihkitodistus allekirjoitettu ja poistuimme alttarilta. Siitä alkoikin sitten kuvaussessio ensin koko porukan voimin ja sen jälkeen minä ja Janne olimme kuvattavina n. tunnin. Tällä välin vieraat kirjoittivat meille tervehdystekstejä hiekkaan, jotka sitten kuvattiin- tuli ihan mahtavia kuvia.

mm. tällainen teksti

Hääsuunnittelijamme Parichat

Jannen bestmanit ja minun kaasoni

Meillä oli yhteensä 22 vierasta! Ihan mahtava määrä, kun ajattelee, että häät järjestettiin Thaimaassa...ihan mahtavia ihmisiä siis meillä on ympärillämme, kun ovat valmiit meidän takiamme matkustamaan Thaimaahan! Ilmoitimme häävieraille jo yli vuotta aikaisemmin, että häät pidetään Thaimaassa, jotta jokaisella oli mahdollisuus säästää reissua varten rahaa ja varata lentoliput hyvissä ajoin. Selkeästikin tämä pitkä varoitusaika toimi, koska niin moni pääsi paikalle! Ihan parasta!!!! :)

Valokuvaus ohi ja sitten ruoka-aika. Meillä oli buffet, jossa oli kyllä valinnanvaraa vaikka muille jakaa.

Tällaiset lahjapussit me tyttöjen kanssa pari päivää ennen häitä askartelimme - kiitos tytöt!

Syömisen jälkeen aikataulu sitten menikin plörinäksi, koska alkoi sataa. Siirryimme katoksen alle istuskelemaan. Sateen hellittäessä siirryimme rannalle katsomaan upeaa tulishow'ta.

Jannekin pääsi osallistumaan show'hun

Tämän jälkeen siirryimme syömään jälkiruokia - ja jälleen oli kyllä niin paljon valinnanvaraa, että huh huh. Ruoat olivat niiiiiin herkullisia! Siitä sitten siirryttiin puheisiin. Tässä kohtaa vierähti kyllä muutama kyynel poskelle. Puheiden jälkeen näytettiin minun ja Jannen laskuvarjohyppyvideot. (Hyppäsimme siis molemmat laskuvarjohypyn omissa polttareissamme...............elämääkin siistimpi kokemus!!!!!!!!!!!!!!!!!!!)

Kakun leikkaus...ja minähän polkaisin ennen Jannea, vaikka Janne kovasti toisin väittääkin! :) 

Tämän jälkeen alkoi sataa jo enemmän, ja siirryimme jälleen katoksen alle turisemaan. 

Nyt akoi se hetki lähestyä, että Raappanan keikka alkaisi. Alun perin oli tarkoitus, että vieraat olisivat rannalla keikan aikana, mutta nyt, kun vettä tuli oikein kunnolla, jouduttiin tekemään pieniä muutoksia. Anni tuli aina välillä kertomaan minulle väliaikatietoja muutoksista ja järjestelyistä - minähän keskityin täysin sydämin nauttimaan meidän hääpäivästämme, en siihen, että hoidan kaikki järjestelyt itse! Tämä ei ihme kyllä tuottanut pätkääkään minulle ongelmia, mikä sinänsä on hämmästyttävää, koska normaalisti haluan olla täysin tilanteen tasalla enkä siedä sitä, jos aikatauluihin tai järjestelyihin tulee muutoksia. Nyt vähät välitin sateesta tai aikataulun muutoksista.

Anni tuli ilmoittamaan, että nyt olisi aika. Ilmoitimme vieraille, että nyt pitäisi vähän siirtyä ja minä menin hakemaan mikkiä. Pidin pienen puheen vieraillemme 

ja moni luuli, että laulaisin jotain, mutta puheessani sanoin, että toivotetaan illan esiintyjä tervetulleeksi ja kyllä oli hölmistyneitä kasvoja havaittavissa. Ihmiset kääntyivät katsomaan taakse, että kuka sieltä on tulossa. Sitten Raappanan dj, Lauri, aloitti keikan kysymällä: "Onks täällä monta reggae musiikin ystävää?" Ihmiset kääntyivät nyt katsomaan Lauria. Tässä kohtaa alkoi porukalle jo selvitä, mistä ja kenestä on kyse.

Lauri sanoi: "Toivottakaa tervetulleeksi suoraan Lahdesta." Porukka kääntyi katsomaan taaksepäin ja sieltä kävelee itse RAAPPANA ja alkaa soida Maasta maahan!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kyllä porukka siinä "vähän" sekosi!!!!! :) 

Tämä meni niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin nappiin! :) 

Iso kiitos Raappanalle ja Laurille mahtavasta keikasta!

Tämähän tietysti on myös videolla! Tässä samalla, kun tätä blogia kirjoittelen, fiilistelen katselemalla tuota videopätkää....taas tuli tippa linssiin :)

Keikka kesti noin tunnin. Oli kyllä niin loistava keikka, ettei mitään järkeä!!!!!!!! Keikan jälkeen kiittelin poikia, kun olivat tulleet vetämään meille niin mahtavan keikan! Siinä sitten hetki kesti kaikilla palata maanpäälle :)

Vuorossa kakun syönti, sukkanauhan ja morsiuskimpun heitto ja Jannen ja minun ensimmäinen tanssi. Kaikki vaan meni niin upeasti, ettei siinä mielestäni tarvitse asiaa enempää selostaa.

Puolen yön aikaan meidän piti lopettaa juhlat Sareerayassa. Jannen bestmanit olivat järjestäneet meille ihan läheltä jatkopaikan, jonne sitten siirryimme. Ennen siirtymistä kävin vaihtamassa Villassamme vaatteet ja tällainen näky minua oli odottamassa.

Jatkopaikassa kaikki hakivat juotavat itselleen ja sitten istahdettiin juttelemaan, miten hääpäivä oli mennyt. Tässä kohtaa pohdin sitä, että nyt oli ohjelmasta jäänyt morsiamen ryöstö, jota olin toivonut. Totesin kuitenkin, että päivä on ollut niin täydellinen, ettei ryöstön poisjäänti haittaa.Samaan aikaan kuulen kauheaa huutoa, näen kolme thaiboxin-shortseihin sonnustautunutta tyyppiä, Jannen bestmanit, jotka tulivat sitten ryöstämään morsiamen! :) Janne sai runtua ja minut ryöstettiin.

Jannen piti valita neljä tyyppiä, joille opettaa 5 minuutissa tanssikoreografian, joka on niin hyvä, että ryöstäjäni suostuvat minut palauttamaan Jannelle. Jannen bestmanit ja minä katselimme toimintaa vähän matkan päästä. Sitten alkoi musiikki soida  ja Janne ja Jannen crew veti kyllä sellaisen show'n, että hyvää päivää! Jos löisimme Jannen kanssa viisaat päämme yhteen, minusta tuntuu, että meillä olisi parempi tanssishow kuin missään muualla maailmassa!!!!!! :) Esitys oli kerrassaan LOISTAVA ja minut palautettiin miehelleni :)

Porukka meni takaisin istumaan ja höpöttämään. Baarin yksi työntekijä lupasi mahtavan tulishow'n, jos maksaisimme hänelle tietyn summan. No, maksoimme ja odotimme jotain maagista show'ta, mutta saimme huonosti palavia välineitä...ne olivat kastuneet vesisateessa. No varsinainen tulishow alkoi vasta siinä vaiheessa, kun meidän porukasta Lehtis ja Viikari ottivat ohjat käsiin ja alkoivat heilutella tulipalloja ilman minkään näköistä kokemusta :) 

Me lähdimme Jannen kanssa ihanaan Villaamme. Muut jatkoivat biletystä.

Kyllä tämän päivän jälkeen oli sellainen olo, että olemme Jannen kanssa naimisissa ja minusta on tullut vaimo!...vähän erilainen olo oli sen maistraattipäivän jälkeen. 

Ihan uskomaton päivä. Olo oli vaan niiiiiin onnellinen - ja se olo on edelleen!

Kun jälkeenpäin mietin häiden järjestämistä, suunnittelua ym., voin todeta, että teimme oikean vallinnan päättäessämme pitää häät ulkomailla....se oli niin meidän näköinen valinta - tehdään kaikki vähän eri tavalla! :) Jos olisimme järjestäneet häät Suomessa, olisin varmaan ollut teho-osastolla stressistä aiheutuneiden oireiden takia. Tämä olisi tapahtunut, vaikka meillä olisi Suomessakin ollut hääsuunnittelija, koska en olisi pystynyt unohtamaan tätä kontrollifriikkiyttäni niin hyvin kuin se Thaimaassa onnistui. Mielestäni se kuvaa aika hyvin stressittömyyttäni, että koristelin hääpukuni strasseilla vasta 2 päivää ennen häitä eikä tuolloinkaan tuntunut olevan mitään kiirettä hoitaa asiaa! Yleensä morsian haluaa, että puku on HYVISSÄ AJOIN valmis, mutta tässä tapauksessa tämä morsian otti "vähän" rennommin. Hääpäivän kohdalla mielestäni se kertoo hyvin, miten täysin minulla oli aivot narikassa, kun minulla ei ollut hajuakaan päivän aikataulusta tai järjestyksestä, vaikka minä kuitenkin olin alun perin koko aikataulun suunnitellut. Sadekaan ei tunnelmaa lannistanut! Vaikkei oikein mikään mennyt suunnitelmien mukaan, oli päivä upean täydellinen - eiköhän siinä täydellisen hääpäivän kriteerit sitten täyttyneet :) 

Olisimme varmasti päässeet halvemmalla, jos olisin alkuperäisen suunnitelman mukaan hoitanut järjestelyt itse, mutta todennäköisesti Janne olisi tuossa tapaksessa saanut vaimokseen hermoraunion, joka ei olisi osannut nauttia hääpäivästä lainkaan väsymyksen ja stressin takia. Yhteensä häät maksoivat meille n. 6000€. Mielestäni pääsimme halvalla, koska Suomessa olisimme saaneet häihimme kulumaan varmaan lähemmäs 15.000€, joten säästö oli aika tuntuva. Välillä meinasi pistää vihaksi, kun halusi jotain lisää hääjuhlaa varten, kuten esim. screenin laskuvarjohyppyvideoiden näyttämistä varten, piti maksaa tuntuvastikin extraa, mutta jälkeenpäin ajateltuna, ei asia haittaa yhtään. Saimme loistavaa palvelua Sareerayasta koko sinä aikana, kun siellä olimme. Hääpäivänä kaikki toimi loistavasti, henkilökunta oli todella asiansa osaavaa, koristelut olivat henkeä salpaavan kauniita ja kaikki vaan meni niin nappiin. 10 pistettä siis Sareerayalle. Hotellihinnat oli kaikkeen häihin liittyvään kyllä laitettu, mutta sen maksoi mielellään, kun sitä kautta sai noin upean hääpäivän! 

P.S. Jos päivän järjestyksessä on joku virhe, se johtuu siitä, että tämän tekstin kirjoittaja oli tuona päivänä onnesta niin sekaisin, ettei ihan tarkkaan muista, missä järjestyksessä mikäkin juttu tapahtui! :) 

Vielä tässä lopuksi haluan kiittää kaikkia meidän vieraitamme, jotka tulivat Thaimaahan meidän häihimme: Olette ihan uskomattoman mahtavia ja meillä oli kyllä niin mahtavat 2 viikkoa yhdessä! KIITOS!

Kiitos ihanille kaasoilleni, kiitos bestmaneille, kiitos Lauralle, kiitos Janinalle, kiitos Essille, kiitos kaikille!

Kiitos kaikki, jotka olitte hengessä mukana Suomesta käsin!

KIITOS IHAN KAIKKI!!!!!!! 

Oli kyllä TÄYDELLISESTI meidän näköinen meille TÄYDELLINEN päivä!