Aamu Aucklandissa ei alkanut kovinkaan hyvin. Herättyäni tajusin nopeasti, että nyt on meikäläisellä virtsatietulehdus. Lentokentälle lähtöön n. tunti, edessä 11 tunnin lento eikä minulla tietenkään mitään lääkkeitä ollut mukana. Onneksi Janne kävi kaupasta ostamassa minulle litran appelsiinimehun. Sen sitten vedin kiduksiini ja toivoin, että se helpottaisi oloa edes vähän.
Hotellimme oli niin lähellä lentokenttää, että päätimme kävellä sinne. Kävelymatkalla tutustuimme floridalaiseen vanhahkoon pariskuntaan, joiden kanssa kävelimme kentälle ja turisimme niitä näitä.
Check in - done, passintarkastus - done ja oloni alkoi olla jo aika tukala. Onneksi löysin kioskista karpalomehuosaston. Ostin yhden pullon. Vähän ennen koneen lähtöä kävin ostamassa vielä 3 pulloa. Ei muuta kuin koneeseen ja toivotaan parasta.
Koneen kapteeni ilmoitti ennen lähtöä, että lentoaika onkin 11 tunnin sijaan 10 tuntia....se oli iso helpotus tässä tilanteessa!
Tankkasin karpalomehua oikein urakalla ja sitten yritin saada unta. Sain nukuttua n. 3 tuntia ja sen jälkeen ei unesta toivoakaan. Lento tuntui luvattoman pitkältä. Onneksi karpalomehu teki tehtävänsä ja olo lennon aikana oli jopa hyvä. Kuitenkin n. 30min. ennen laskeutumista olo ei ollutkaan enää niin hyvä.
Singaporen lentokentälle päästyämme suuntasimme passintarkastukseen. Kyllä nopeasti tuli ikävä niitä ystävällisiä, iloisia Australian ja Uuden-Seelannin passintarkastajavirkailijoita! Pitäisi kaikkien jörö-passintarkastajien käydä Australiassa ja/tai Uudessa-Seelannissa, jotta näkisivät, miten työn voi hoitaa vähemmän elämään kyllästyneesti - hei, ei se mitään maksa, jos on ystävällinen ja vaikka murjasis yhden vitsinkin!!!
Rinkat haettu ja taksi napattu....oloni alkoi olla todella tukala. Tietysti juuri tässä tilanteessa taksikuski vei meidät ensin väärälle hotellille! No, onneksi oikea hotelli ei ollut kauhean kaukana ja vihdoin pääsimme perille. Tavarat heitetty hotellihuoneeseen ja Janne lähti metsästämään minulle karpaloita ja karpalomehua. Minä jäin odottamaan hotellihuoneeseen.
Vähän yli tunnin Janne karpaloita metsästi, mutta onneksi lopulta löysi niitä ja minähän aloin heti kourakaupalla tunkea niitä naamariin. Olo alkoi taas helpottaa...jee!
Seuraavana aamuna heräsimme n. klo 5.....5 tunnin aikaero Uuteen-Seelantiin nähden "vähän" vaikutti. Minulla oli todella hyvä olo :) Vähän siinä leffaa katselimme ja päätimme hetken tirsat sitten vielä vetästä. Nukkumiset nukuttu ja sitten nauttimaan 30 asteen lämmöstä, kosteasta ilmastosta ja shoppailumahdollisuuksista! Vähän tuota lämpöä ja kosteaa ilmastoa oli jo ehtinyt ikävöidäkin Uuden-Seelannin päässä.
Löysin heti niin paljon ostettavaa, että nyt alkoi herätä kysymys: mihin saan kaikki tavarat mahtumaan? .....No, sitä mietitään sitten pakkausvaiheessa :)
Päivä meni kierrellessä ja shoppaillessa.
menimme illalla metrolla Marina Bay'hin ja muutama kuva tuli sitten napattua :)
Illalla oloni taas meni huonompaan suuntaan.
Aamulla heräsin jälleen 5 paikkeilla eikä olo ollut hyvä :( Kiduin sängyssä johonkin 12 asti ja pohdin vaihtoehtoja. No, olo oli niin kamala, että päätimme Jannen kanssa lähteä etsimään apteekkia, josta toivottavasti saisin lääkkeet ilman reseptiä. Apteekki löydetty ja sieltä ilmoitettiin, että resepti tarvitaan. No, minähän siinä kohtaa romahdin, kun olin jo niin väsynyt siihen kipuun. No, ei muuta kuin lääkäriä etsimään. Kun siinä tuota lääkäriä etsimme, alkoi oloni jälleen helpottaa ja totesin Jannelle, että yritän sinnitellä ainakin huomiseen tai parhaassa tapauksessa Thaimaaseen asti. Ei muuta kuin kauppoja taas kiertämään :) Kyllä taas illalla tulin niin monen shoppailukassin kanssa hotellille, että tässä voi tulla some serious problems, kun yrittää saada matkalaukkuja kiinni :)
Uusi päivä ja uudet kujeet. Nyt suuntasimme Sentosan saarelle.
Metroasemalta käveli n. 20 min. saarelle ja olihan metroaseman vieressä muutama kauppakeskuskin. No, Jannen mielestä se oli hyvä idea kiertää kauppakeskukset ihan vaan sen takia, että näkee, mitä kaikkea niissä on. Minä shoppailuongelmaisena taas näin tilanteen vähän eri tavalla: Mä haluan ostaa ton ja ton ja ton. Nopeasti siis Janne huomasi, ettei kiertely ollutkaan kovin hyvä idea. Tunti, pari siinä sitten meni kierrellessä ennen kuin päästiin itse asiaan eli Sentosan saarelle.
Janne olisi beach:llä halunnut kokeilla surffausta surffikoneessa, mutta siihen tarvittiin vähintään 3 osallistujaa, jotta kone avattaisiin. Janne siinä hetken odotteli, josko muutama ilmoittautuisi surffikonetta kokeilemaan...mutta ei. Huomasin, miten paljon se otti häntä päähän. Oli siellä toisenlainenkin surffikone, mutta Jannen mukaan "se on ihan liian lässy". Siinä sitten pyörittiin ja ihmeteltiin, että mitäs nyt. No, Janne huomasi jetlev water jetpack'n, jota sai testata. Menimme heti ottamaan selvää, mitä lysti maksoi. No, siihen loppui Jannen innostus, koska se oli kallista! Jälleen hetki pyörittiin. Jannesta huomasi, kuinka paljon hän olisi halunnut testata jetpack'ia. Minä sanoin Jannelle: "Nyt menet kokeilemaan sitä jetpack-systeemiä!" Janne perus pohtijana ei taaskaan pystynyt päättämään, mitä tekisi. Minä päätin yrittää vähän tartuttaa Janneen omaa "kerran sitä vaan eletään"-asennettani ja sanoin: "Anna nyt vaan mennä!" Ja kyllähän hän sitten antoi mennä :)
Ensin piti katsoa 20-30min. pituinen opetusvideo ja sen jälkeen ohjaajan kanssa käytiin vielä tärkeimpiä asioita läpi....sitten vaan veteen ja "FLY". Jannella oli kypärässä kuulokkeet, jotta rannalla oleva ohjaaja pystyi antamaan koko ajan hänelle ohjeita siitä, mitä piti tehdä.
Alku oli hankalaa, mutta kunhan ideasta sai kiinni, alkoi homma luistaa!
Kyllä oli tuon menon jälkeen Jannella hymy korvissa asti ja kuulemma "täytyy ehdottomasti päästä kokeilee tota joskus uudestaan".
Kun tulimme saarelta pois, kävimme vähän shoppailemassa :) ja sitten hotelliin pakkaamaan. Lipin mestaripakkaustaidot tulivat tarpeeseen, koska pakattavaa tavaraa oli jostain kumman syystä "aika" paljon. Sain onneksi kaikki tavarat mahtumaan rinkkaan ja vetolaukkuun. Pieni pelko on siitä, että matkatavaroiden kilorajat tulevat vastaan, mutta se on huomisen murhe :)
Seuraavana päivänä ennen kuin lähdimme hotellilta kohti lentokenttää, piti käydä nopeasti yhdessä vaatekaupassa, koska olin pakatessani huomannut, että yhteen paitaan oli jäänyt hälytin kiinni. Kun se oli poistettu, palasimme hotellille ja sitten vaan kamat kantoon.
Olimme hyvissä ajoin lentokentällä, joten minulla oli liikaa aikaa etsiä itselleni shoppailtavaa :) Tällä kertaa sain pidettyä itseni kurissa ja ostin vain yhden voiteen...Vau!
Sitten vaan lentokoneeseen ja parin tunnin lento Krabille. Jee....apteekki kutsuu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti