Ei se voi olla väärin lähtee maailman ääriin :)

Voi kuulkaa, kyllä on taas takana ihan mahtava päivä!
Herättyämme päätimme, että tänään vain lököillään. Menimme rannalle ottamaan aurinkoa. Kyllä oli grilli kuumana! Maksimissaan 30 minuuttia pystyi paahtaa auringossa ja sitten piti mennä mereen vilvoittautumaan.

Tällaset maisemat meillä oli tänään, kun otettiin aurinkoa :)

Mä kuuntelin Raappanan Kauas pois-biisiä ja vihdoin pääsin siihen rentoon ja mahtavaakin mahtavampaan fiilikseen, jota täältä reissusta olen tullutkin hakemaan. Toinen biisi, jota kuuntelin oli Tuuliajolla....jos ei noita biisejä kuunnellessa tule hyvälle tuulelle, niin sitten ei mistään :)
Hirveän kauaa ei viitsitty aurinkoa ottaa, koska olemme olleet Thaimaan auringon alla vasta niin lyhyen aikaa, että ihon palamisriski on vielä aika suuri. Kaikkina muina kertoina, kun olemme Thaimaassa olleet, olemme polttaneet itsemme Jannen kanssa ensimmäisen viikon aikana aika pahasti. Tällä kerralla ajattelimme olla varovaisempia, ettei hääkuvissa sitten heloteta paloautonlailla. 
Paahtamisen jälkeen käytiin ostamassa lauantaita varten bussiliput Bangkokin lentokentälle. Päädyttiin minibussiin, jonka kyydissä matkustamme nyt sitten 6 tuntia. Hinta oli se 700 bahtia (n. 16€) per nenä.  Lähtö lauantaiaamuna klo 6:00...en kyllä fanita tuota aikaa! :( 
Lippujen oston jälkeen lähdettiin skootterilla ajelemaan ja etsimään Jannelle parturia.

Skootterimatkalla törmäsimme taas puhveleihin.

Siinä ne vaan syövät ruohoa, kun tyypit huristelevat autoilla ja skoottereilla ohi.

Parturi löytyi. Janne maksoi hiusten leikkuusta 300 bahtia (n. 7€).

Mä odottelin häntä sohvalla ja sain samalla uuden koirakaverin - pieni pölypallo :) Meni odotusaika nopeasti!

Parturin jälkeen menimme kävelemään rannalle.

Tällainen auringonlasku tänään :)

Kun katsoo tarkasti, löytää ravun kolon. Nuo pienen pienet hiekkapallot ovat rapujen pyörittelemiä. Tosi pienet ravut hengailevat rannalla ja, kun kävelee ravun kolon ohi, näkee vain jotain nopeaa liikettä - se on rapu, joka juoksee koloonsa :) Niitä veijareita on kiva seurailla!

Seuraavaksi syömään ja sitten vähän kiertelemään. Käytiin ostamassa pancaket vakio pancakejeppeltä.Tilattiin pancake with banana and chocolate ja pancake with chocolate. Maksoivat yhteensä 50 bahtia (vähän päälle euro). 

Siitä siirryttiin ostamaan mulle iltapalaa - tuoretta ananasta ja tuoretta vesimelonia. Maksoivat yhteensä myös 50 bahtia. Ihan melkein samaan aikaan huomasin, että Janne alkaa heiluttaa käsiään vähän kauempana. Hän sanoi, että joku ötökkä oli lentänyt niskaan. Huomasin, että tämä ötökkä edelleen niskassa hengaili - se oli ampiainen! Janne yritti huitoa ampiaista pois, muttei se meinannut millään lähteä. Kun pääsin Jannen luo, huitaisin oikein kunnolla ja ampiainen tippui maahan. Janne sanoi, että nyt oli ampiainen pistänyt ja piikkikin oli jäänyt niskaan - niinhän se oli, juu. Piikki törrötti niskassa. Pistokohta turposi nopeasti - onneksi vain vähän. Käveltiin vieressä olevaan apteekkiin ja kysyttiin, olisiko heillä jotain ampiaisen pistoon. Apteekissa irrotin ampiaisen piikin Jannen niskasta. Janne sai antihistamiinipillereitä. Seurailin koko ajan huolestuneena pistokohtaa, ettei se vaan alkaisi enempää turvota. Onneksi mitään allergista reaktiota ei tullut. Pistokohta on jo laskenut, vähän punotusta vielä on. Heti, kun pääsimme hotellille, Janne nappasi ensimmäisen antihistamiinin ja ihan elävien kirjoissa näyttää mies edelleen olevan :)

On muuten iltaisin ihan mahtavat maisemat! Kun pääsee yhden tietyn mäen päälle, jossa ei niitä katuvaloja ole, näkee merelle. Horisontissa siintää monien ja uudestaan monien kymmenien kalastusveneiden ja yösukellukselle vieneiden veneiden valot. Suurin osa valoista on vihreitä ja valot värjäävät koko tumman horisontin vihreäksi.  Voi, kun sen näyn saisi tallennettua kameralla!

Tässä tämä tältä erää.

Koh Chang!!!!

Tänne kannattaa tulla! Ihan mahtava meininki!! :)

Bangkokista tulimme siis bussilla Tratin satamaan, jossa vaihdettiin kulkuneuvoksi lautta ja lautalla sitten Koh Changille. Lauttamatka kesti n. 45min. Yhteensä reissu kesti n. 8-9 tuntia ja lippu maksoi 1000 bahtia eli n. 25€. 

Koh Changin satama

Changin satamassa meitä oli vastassa takseja. Taksit ovat avolavoja, joissa on katto päällä. Taksikuskit neuvoivat meitä siirtymään taksien luo. Kuskit itse nousivat taksien katoille ja alkoivat kasata matkustajien matkatavaroita sinne. Kaksi taksia täyttyi. Kolmanteen taksiin eli meidän taksiin, tuli 8 tyyppiä ja se jäi vähän vajaaksi. Kuski ilmoitti meille, että voimme maksaa 100 bahtia (n. 2,5€) per lärvi tai odottaa seuraavaa lauttaa, joka tulee tunnin päästä, jotta saamme taksimme täyteen. (täysi taksi -> jokainen maksaa 50 bahtia (vähä päälle euro). Kaikki olivat sitä mieltä, että jokainen maksaa 100 bahtia ja lähdemme heti matkaan. Matkaseuramme koostui 2:sta kiinalaisnaisesta, 1:stä ranskalaismiehestä ja 3:sta saksalaisnaisesta. Ketään heistä ei ollut etukäteen varannut majoitusta ja koko sakki hieman pohti, mihinpäin saarta haluavat kyydin. Meillä oli jo hotelli varattuna. 
Sit matkaan -> mutkia ja todella jyrkkiä mäkiä....siitä oli meidän matka tehty. Yhdessä jyrkässä ylämäessä meidän taksin katolta tippui takki tielle. Koputimme taksin ikkunaan, jotta kuski pysähtyisi, mutta kuski ei siinä kohtaa mäkeä pystynyt pysähtymään, koska taksi ei olisi enää päässyt loppumäkeä ylös. Kun pääsimme vähän loivempaan kohtaan, kuski pysäytti taksin. Selvisi, että takki oli kiinalaisnaisen. Hän totesi, ettei tarvitse takkia ja voimme hänen puolestaan jatkaa matkaa. Ranskalaismies kuitenkin totesi, että tietysti takki on haettava. Hän nousi auton kyydistä ja lähti juoksemaan mäkeä alas...varsinainen gentleman! Yhtäkkiä myös tämä kiinalaisnainen, jonka takki oli tippunut, lähti kirmaamaan miehen perään. Miehen juoksua seuratessa tuli mieleen "Run Forest run" ja naisen juoksua oli vaan viihdyttävää seurata. Taksiin jääneet saivat kyllä takkiepisodista hyvän komediapläjäyksen :) Kun ranskalaismies palasi taksiin, hän sai meiltä aplodit ja matka jatkui. Lonely beachin kohdalla kaikki muut paitsi minä ja Janne hyppäsivät taksista ja lähtivät etsimään itselleen yösijaa. Me jatkoimme Jannen kanssa vielä vähän matkaa taksissa, kunnes saavuimme hotellillemme Mercure Koh Chang Hideaway:hin. Ulkoapäin hotelli näytti hienolta. Mentiin respaan kirjautumaan sisälle. Hyvältä vaikutti edelleen. Asiakaspalvelu oli kuin 10-tähden hotellissa. Saatiin oikein kylmät pyyhkeet ja tervetulojuomatkin. No, sitten se totuuden hetki...päästiin hotellihuoneeseemme. Kyllä oli meillä Jannen kanssa ihmettelemistä! Huone oli tosi hieno! Parvekkeeltä pääsi suoraan uima-altaaseen - VAU! Hinta laatusuhde on kyllä kohdillaan! Ainut miinuspuoli olivat 3 torakkaa, jotka Janne tappoi ensimmäisen illan aikana. Sen jälkeen ei ole näitä ei-toivottuja vierailijoita näkynyt. Hinta per yö per nenä 27€. Suomessa tällasesta huoneesta maksais itsensä kipeäksi - varmaan lähemmäs 200€. 

Hotelli ei sinänsä ole ihan minkään menomestojen vieressä. Ihan paras juttu meille! Kaivattiinki molemmat rauhallista ympäristöä hektisen Bangkokin jälkeen. Ekana iltana ei jaksettu lähteä etsimään mitään hyvää ruokapaikkaa, niin menimme meidän hotellin ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja asiakaspalvelu vallan mainiota. Tietysti ruoan hinta oli korkeampi kuin ei-hotellin ravintolassa, mutta ei yksi kerta nyt mitään haittaa. Nähtiin samalla hotellin varsinainen allasalue....oli kyllä hieno! Tuo meidän allas, josta meidän parvekkeeltamme pääsee, on vissiinkin tarjoitettu vain niille, jotka asuvat meidän rakennuksessa (oliskohan n. 20 hotellihuonetta). Jos haluaisi, niin ei tästä meidän hotellialueelta tarvitsisi kertaakaan poistua. Täältä löytyy kuntosali, spa, ravintola, uima-allas, hiekkaranta, baari. Pieni kauppaki on hotellialueella. Kyllä noilla pärjäisi, jos tahtoisi vain löhötä eikä jaksaisi kierrellä saarella.Tässä hotellialueella on travel agency, josta voi varata vaikka mitä reissuja ym. juttuja. Sieltä saimme myös vuokrattua skootterin. Hinta per vuorokausi 200 bahtia (n. 4,5€). Vuokrattiin skootteri 6 päiväksi. Sillä pääsee helposti liikkumaan, kun ei ne ruokapaikat ja kaupat nyt ihan vieressä ole. Tosin ekat ravintolat löytyvät kyllä jo n. 10min. kävelymatkan päästä, mutta kunnon ruokakauppaan on matkaa jo niin paljon, että skootteri on vähän niin kuin välttämättömyys, jos ei joka päivä taksilla halua rullata. Halpaa on kyllä skootterilla ajelu....litran bensapullo maksaa 40 bahtia (n. 90cent.). 4 päivän aikana bensaan on menny rahaa n. 3,6€, ja joka päivä ollaan kuitenkin skootterilla ajeltu ympäri ämpäri. Tuo skootterilla ajo onkin ihan oma lukunsa. Changilla on tämä yksi päätie, joka on asfalttitie ja hyväkuntonen. Jännitysmomentin ajamiseen luo se, kun tulee ilta. Täällä on kyllä välillä nähtävissä joku katuvalo siellä täällä, mut toimivatko ne - EI! Sitten, kun on noita kauheita mutkia ja  jyrkkiä mäkiä, niin välillä ei ole hajuakaan, miten jyrkkä mäki tai mutka on tulossa, kun on pilkkopimeää ja mäki kallistuu lähinnä seinäsuorana alas- tai ylöspäin. Nyt ollaan jo tuota tietä rullattu niin monta kertaa edestakaisin, että on jo aika hyvin oppinut muistamaan, mitä seuraavaksi tulee. Sitten tietysti yksi juttu on myös nuo ötökät. Täällä, kun ajat valoisalla tai pimeällä, voi naamaan iskeytyä jäätävän kokonen perhonen (Suomessa on miniperhosia verrattuna joihinkin Thaimaan perhosiin)- siinä kieltämättä vähän pelästyy, mut elämäähän se vain on :) 
Ekana skootteripäivänä tiellä tuli vastaan pari vesipuhvelia. Ei tiedetty yhtään, miten puhvelit reagoivat läheltä ajavaan skotteriin. Hidastettiin vauhtia, mutta todettiin, että pakkohan ne on ohittaa. Kaasua vaan ja ohittamaan. Ei puhvelit ollut moksiskaan meidän ohituksesta. He vaan jatkoivat ihmettelyään. Samalla reissulla nähtiin muutama onnettomuus. Joku oli jostain syystä vetänyt skootterinsa kanssa suoraan ojaan. Kun ajettiin ohi, moni oli mennyt selvittämään, mitä oli tapahtunut. Näin vaan, kun tämä kyseinen ojaan ajanut kuski keräili itseään ojasta. Kun ajettiin illalla hotellille takaisin, matkalla nähtiin pariskunta, joka oli kaatunut moottoripyöränsä kanssa. Naisella oli pieniä haavoja käsissä, miehellä toinen käsi oli kokonaan veressä. Se oli hyvä muistutus siitä, että mitä vaan voi käydä. 
Meidän nämä päivät täällä Changilla ovat menneet ihan kauhean nopeasti. Oikeasti vähän jopa harmittaa. Täällä on ollut niin kivaa, ettei haluaisi päivien menevän niin nopeasti. Sunnuntaina otettiin aurinkoa, uitiin ja mentiin skootterilla kiertelemään saarta. Käytiin White sand beachillä (vähän niin ku Changin keskusta). Siellä käveltiin hiekkarannalla ja keräiltiin simpukoita meidän häitä varten.

Illalla mentiin syömään ravintolaan nimeltä Happy Turtle. Sen vissiin omistaa ruotsalaismies, joka on mennyt naimisiin thaimaalaisen naisen kanssa. Tosi hyvä paikka - suosittelen ehdottomasti jokaiselle! Ruoka on todella hyvää ja hinnat kohdillaan!

Tilasin: rice with fried chicken and cashew nuts - sain riisit turtle-muotoilulla :)

Maanantaina Janne aktivoitui oikein kunnolla ja kävi aamulla kuntosalilla (BB Gym). Oli kuulemma ollut ihan pätevä sali. Hinta kertakäynnille oli 200 bahtia (n. 4,5€). Treenin lopuksi Janne oli saanut vielä proteiinishaken. Minä treenailin vaan meijän uima-altaalla. Kun Janne tuli takaisin salilta, me uitiin ja nautittiin lämpimästä päivästä. 
Eilinen päivä oli eka sateinen ja pilvinen päivä. Sillon Janne kävi aamulla tarkastamassa meidän hotellin kuntosalin. Minulla meni suurin osa eilisestä tämän blogin fiksailussa. 
Tänään aamulla sekä Janne että myös minä kävimme treenaamassa meijän hotellin kuntosalilla. Treenin jälkeen uitiin ja vähän nautittiin auringosta. Sitten lähdimme skootterilla kiertämään saarta ja otettiin myös vähän valokuvia.

Joku päivä tässä yritän vielä saada kunnon videopätkän siitä, kun ajetaan skootterilla. Sitten laitan videopätkän Bangkokin liikenteestä ja sitten Changin liikenteestä....näkee nopeasti, miten erilaista täällä on Bangkokiin verrattuna. Tänään kävimme myös ottamassa selvää, millä kannattaa mennä Changilta Bangkokin lentokentälle....lähtöhän on nyt lauantaina. Otamme varmaan minibussin, jolla matka Bangkokiin kestää n. 6 tuntia. Matka maksaa 700 bahtia (n. 16€). Nyt, kun meillä on vähän aikataulu selvillä, voimme ruveta varaamaan lentoa Bangkokista Koh Samuille, jonne matkataan seuraavaksi :) Samuilla sitten vietetään meidän häitä 11.12.!

Häävieraat alkaa tulla Samuille ensi viikolla. Ihan hassua ajatella, että nähdään kohta paljon tuttuja! Ihan mahtavaa :)

Kerron lähipäivinä häistä ja häiden järjestämisestä lisää!

Tästä se reissaaminen ja elämästä nauttiminen alkaa

Tätä reissua on kyllä odotettu jo niiiiiiiiin kauan! Matka alkoi 18.11.2013 perussetillä - pakataan vasta muutama tunti ennen kuin pitää lähteä ajamaan lentokentälle. Lähdimme ajamaan Turusta n. klo 3:00. Kone lähti klo 7:05. Lämpömittari näytti yöllä n. -4 astetta ja siinä kohtaa mietin, että nyt on hyvä aika lähteä lämpimään (mulla siis on aina kylmä, kun on alle +25 eli aika kauan oon värjötelly siellä Suomessa). Töitä tuli tehtyä vähän yli voimavarojen. Kiire oli kova ja stressikäyrä ulkoavaruudessa asti. Suomen pimeyttä ja kylmyyttä kestin vain sen ajatuksen voimalla, että "kohta pääsee pois".

 Amsterdamin synkät maisemat

Ensin lennettiin Helsingistä Amsterdamiin. Amsterdamin päässä odoteltiin 3 tuntia ja sit koneeseen ja nenä kohti Kuala Lumpuria. Kun kone Amsterdamista lähti, odotettiin Jannen kanssa, että saatiin ruoka ja sen jälkeen oli ansaittu silmien lepuutusaika. Puolikas unilääke naamariin ja unten maille. (Ilman unilääkkeitä en enää koskaan lähtis noin pitkälle lennolle, koska aina koneessa on joku tyyppi, joka pitää sut hereillä). Kun heräsin, en tiennyt yhtään, miten monta tuntia olin nukkunu. Kattelin ympärilleni. Koneesta oli käytävävalot sammutettu, suurin osa ihmisistä nukku ja totesin, että yritän vielä jatkaa unia. No, enhän tietenkään uudestaan saanut unta. Varmaan n. 30min. yrittämisen jälkeen päätin, että otan vielä unilääkkeestä sen toisen puolikkaan. Puolikas pilleri heitetty naamaan ja tyytyväisenä jäin odottamaan unen tuloa. No siinä n. 20min. sisällä pillerin ottamisesta lentokoneen käytävävalot syttyivät ja ilmotettiin, että kohta tarjoillaan ruoka. Janne heräs ja siinä sitten ihmeteltiin maailman menoa helmiäispöllön näköisinä :) Ruoka oli syöty. Kone olisi ihan kohta perillä Kuala Lumpurissa. Siinä meinas sit tietysti meikäläisen silmät väkisin mennä kiinni, ku olin sen puolikkaan unilääkkeen ottanut. Sanoinkin Jannelle vähän ennen laskeutumista, että meillä voi olla pieni ongelma, kun olo on vähän hassu unilääkkeestä johtuen. Janne kerto mulle jälkeenpäin, että hän oli ruoan jälkeen ottanut iteki vielä unilääkkeen, kun hän oli luullu, että meijät herätettiin vaan syömään ja sit saa jatkaa unia. Kun Janne oli katsonut ikkunasta ulos, hänestä oli näyttänyt siltä kuin lentokone olisi peruuttanut! :D

Kuala Lumpurissa alkoivat jo maisemat näyttää mukavammilta :)

Kone Lumpurissa, me Jannen kanssa hoiperreltiin ulos koneesta. Valehtelematta oli alussa sellanen olo ku olis ollu risteilyllä Turusta Tukholmaan ja merenkäynti olis ollu aika raju. Eli toisen mielestä lentokone peruuttaa ja toisesta tuntuu kuin olisi Turku-Tukholma risteilyllä....ja tämä pariskunta pistettiin sitten lentokentälle seikkailemaan - jep jep :) Oli meijän hoipertelut varmaan näkemisen arvosia :) Odotettiin pari tuntia lentokentällä ja sit viimenen lento ja määränpäänä Bangkok.

Noin 23 tunnin matkustamisen jälkeen oltiin Bangkokissa, matkatavarat haettu ja nenä ulko-ovea kohti. Kyllä oli mun ilme kuvaamisen arvonen, ku pääsin ekan kerran ulos. Se LÄMPÖ!!!! Olin ku naantalin aurinko kertaa tuhat!!!!! :)

Neljä ensimmäistä päivää vietettiin Bangkokissa. Majottauduttiin Bangkokin keskustaan hotelliin nimeltä Ibis Bankok Siam. Hotelli oli tosi hyvällä paikalla shoppailua ajatellen. Oltiin 12. kerroksessa, joten ainakaan sinne ei liikenteen meteli kuulunu, ja olihan sieltä ihan mukavat maisematki. Huone oli siisti ja viihtyisä. Maksettiin yöpymisestä joku 25€/per nenä per yö....ihan jeppis hinta, ku ajattelee, miten hyvällä paikalla keskustassa hotelli oli.

Maisemia hotellin ikkunasta

Ekana päivänä kierrettiin vähän kauppoja ja käytiin syömässä. Kauheesti ei jaksettu huhkia, koska melkein vuorokauden kestänyt matkustaminen painoi aika pahasti päälle. 

Kyllä sitä vaan heti hotelliin päästyämme piti ne päikkärit ottaa, vaikka niin sovittiin, ettei mitään nukuta

Toisena päivänä nukuttiin tosi pitkään ja sit alko oikein kunnon shoppailu ja kiertely.

Kolmannesta päivästä onkin jo vähän enemmän kerrottavaa. Silloin päätettiin mennä kattoo vähä nähtävyyksiä. Ihan hotellin vieressä pyöri aina paljon tuk tukeja, joten ajateltiin sellasella päräyttää Wat Arunille (Aamunkoiton temppeli - Bangkokin kuuluisin nähtävyys). Tuk tuk-kuski kuitenki näytti meille kartasta, mihin hän meidät veisi ja siitä jatkaisimme matkaa veneellä. No, selvähän se...ei hajuakaan, mitä tuleman pitää, mutta menoks vaan! Päästiin joen rannalle, jonne tuk tuk-kuski meijät jätti ja siirryttiin pitkähäntäveneeseen. Luultiin, et odotetaan muitakin matkustajia, mut saatiinkin ihan privatevene. Pelastusliivit päälle ja let's go! Päästiin veneellä kiertää vanhaa kaupunkia ja nähtiin, millasissa hökkeleissä ihmiset siellä asuu. 

Saatiin syöttää vähän fisujakin

Meijän kuski oli oikea rallikuski:) Se ohitteli siellä kaikki muut veneet ja alunperin venematkan piti kestää n. 1,5tuntia, mutta tämän kuskin kyydissä se kestikin vain varmaan n. 40min. :) Sit päästiin Wat Arunille. En yhtään ihmettele, miks se on niin kuuluisa nähtävyys Bangkokissa! 

INFO: Korkein torni on 67 metriä korkea. Isoa tornia ympäröi 4 pienempää tornia. Kaikki tornit on koristeltu merisimpukan kuorilla ja rikkinäisillä posliinin palasilla. 

Ennen ku päästiin kattoo Wat Arunia, piti ostaa liput sitä varten ja sit se vartija kysy multa, että onko mulla mukana jotain, millä voin peittää olkapäät. No, eihän mulla ollu, joten piti sit vuokrata huivi, jonka laitoin olkapäille, ni sit pääsin alueelle. 

Tosi jyrkkiä portaita pitkin voi kavuta kahdelle näköalatasanteelle

Vieressä oli myös hieno temppeli, jota käytiin pällistelemässä. Siellä oli munkki, joka siunas ihmisiä - no, jos Thaimaassa menee naimisiin, ni kyllä se on hyvä käydä munkin siunaus hakemassa. 

Siitä suunnattiin lautalla joen toiselle puolelle, jossa pohdittiin, että mistäpäin mahtaa löytyä Wat Pho the Temple of the Reclining Buddha. Tuk tuk-kuski tuli kysymään, mitä me etsimme. Näytimme kartasta, mikä oli hukassa. Kuski näytti, että Wat Pho oli tien toisella puolella....tuli vähän tyhmä olo :) Tuk tuk-kuski totesi, että temppelialue on jo suljettu ja ehdotti meille, että hän veisi meidät yhtä toista temppeliä katsomaan. Sanoin siinä kohtaa Jannelle, että haluaisin ainakin muutaman foton napata edes ulkoapäin. Sanoimme kuskille, että käymme ottamassa muutaman kuvan ja tulemme sitten takaisin. No, kun pääsimme tien yli, huomasimme, että temppelihän oli auki. Tuk tuk-kuski oli vaan sanonut meille sen olevan kiinni, jotta saisi lisää kyyditettäviä ja siten lisää rahaa. Näinkin voi siis käydä....onneksi käytiin itse paikkaa kurkkaamassa - oli meinaan sekin taas näkemisen arvoinen! 

INFO: Wat Pho koostuu lukuisista rakennuksista ja patsaista. Temppelissä on 1500-luvulta peräisin oleva kullattu patsas, joka on 46 metriä pitkä ja noin 15 metriä korkea. Lepäävä Buddha kuvaa Buddhan siirtymistä nirvanaan. Lempeältä näyttävän Buddhapatsaan silmät ja jalat on koristeltu helmiäiskoristein. Helmiupotukset Buddhan jaloissa kuvaavat hänen 108 suopeaa luonteenpiirrettään. Wat Phossa on kaikkiaan yli tuhat Buddhaa kuvaavaa esinettä. 

Siellä sitten taas ihmeteltiin ja kuvattiin hienoja rakennelmia ja patsaita. 

Sit otettiin tuk tuk hotellille ja taas saatiin kuskiksi rallikuski :)

Loppuilta meni pienen shoppailureissun merkeissä ja sit syömään ja sit hotellille nukkumaan.

Neljäs päivä meni taas shoppaillessa. Varattiin liput Koh Changille (bussi + lautta). Käytiin myös katsomassa fisuja paikassa Siam Ocean World. 

Tässä kohdassa jo odotti kuin kuuta nousevaa, että pääsee johonkin rauhallisempaan paikkaan. Olihan se ihan mahtavaa päästä kattoo, mitä kaikkea Bangkokista löytyy, mut oli sieltä kyllä ihana päästä poiski.

Päällimmäiset fiilikset Bangkokista: liikaa kaikkea. Ihmisiä ihan kauheesti, jättimäisiä kauppakeskuksia, joista ei helposti löydä etsimäänsä. Me yritettiin Jannen kaa löytää tiettyjä kauppoja, mutta paljon joutui tekemään töitä, että kaupat vihdoin löysi. Liikenne on ihan kauheeta...autoja enemmän ku laki sallii. Suomessa, ku oli ollu hirveen kiireen ja stressin keskellä, ei ehkä ensimmäisenä olis halunnu mennä paikkaan, joka on noin hektinen. Toi neljä päivää oli just sopiva aika tuolla kiertelyyn.

23.11. sit klo 8:00 taksikuski haki meijät hotellilta. Haettiin myös muutama muu pariskunta muista hotelleista ja sit suunnattiin bussille. Sit alko bussimatka, joka kesti varmaan joku 5 tuntia. Sen jälkeen siirryttiin lautalle........

....ja siitä nenä kohti Koh Changia :)