On kyllä taas paljon tapahtunut!
Torstai-illalla, kun ajettiin skootterilla hotelliin, minulla oli yhtenä hetkenä kaikki hyvin, ja seuraavalla sekunnilla, tuntui kuin joku olisi vienyt kaikki energian ja voimat. Illemmalla alkoi viluttaa. Kun sain blogitekstin kirjoitettua, hampaat jo kalisi, kun oli niin kylmä. Olin vielä klo 4:30 hereillä, koska en saanut unta. Ei löytynyt hyvää asentoa ja tuntui kuin olisin tulessa. Kuume oli todella korkea. Sain hetken nukuttua. Kun heräsin, tuntui, että kuume olisi ainakin hieman laskenut, mutta sitten taas alkoi viluttaa. Sain taas hetken nukuttua. Aamulla oli vielä lämpöä eikä voimat olleet palautuneet. Sain raahattua itseni hetkeksi parvekkeelle makaamaan aurinkoon. Sekin tuntui liian raskaalta ja menin makaamaan sänkyyn ja telkkari päälle. Janne toi minulle Burana 800 ja se alkoi helpottaa oloa. Illalla olo oli jo hyvä eikä lämpöäkään enää ollut. En tiedä, mistä tuo kuume johtui, mutta onneksi se meni päivässä ohi.
Lauantaiaamuna herätyskello soitti klo 5:05. Lähtö hotellilta oli tarkoitus olla klo 6:00. Odottelimme hotellimme pihalla meidän kyytiä. Kello oli jo 6:20 ja sanoin Jannelle, että pitäisikö meidän pyytää respatyöntekijää soittamaan numeroon, joka oli matkakuittiimme kirjoitettu. Janne meni hoitamaan asiaa ja minä jäin odottamaan, jos kyytimme sillä välin tulisi. Minibussi ajoi vihdoin pihaan. Kello oli siinä kohdassa varmaan n. 6:25. Annoimme kuskille matkakuittimme, hän katsoi sen läpi, sitten kassit takaluukkuun ja me hypäsimme kyytiin. Haimme muutaman tyypin matkaan mukaan ja yhtäkkiä olimme takaisin meidän hotellillamme. Kuski ilmoitti minulle ja Jannelle, että meidän täytyy tulla bussista pois, koska olemme väärässä bussissa - bussi oli menossa Tratin lentokentälle ja meidän piti päästä Bangkokin lentokentälle. Nousimme bussista pois ja meidän matkatavarat annettiin meille. 2 hotellimme työntekijää tulivat juttelemaan kuskille. He siinä hetken höpisivät. Sitten hotellin työntekijä sanoi meille, että menemmekin nyt tällä minibussilla. Kuski jättää meidät toisen minibussin luo, joka sitten menee sinne Bangkokin lentokentälle. Se kuski, jonka oli alunperin pitänyt tulla meidät hakemaan, oli jostain syystä jättänyt tulematta. Kamat uudestaan minibussin takaluukkuun ja kyytiin mars. Kuskille tietysti tuli tämän sähläämisen takia kiire, joten kaasua painettiin oikein urakalla - mäki ylös, mäki alas, tiukka kurvi eikä montaakaan suoraa pätkää. Yhtäkkiä kuski pysäytti auton tien sivuun ja nousi autosta ulos - hän meni oksentamaan!! Ja matka jatkuu! Päästiin meidän minibussin luo. Meidän matkatavarat siirrettiin bussista toiseen ja let's go. Ehdittiin hyvin lauttaan, joka vei meidät Changilta Tratiin. Oli tosi tuulista ja pelkäsin, että matkasta tulee heiluvainen - onneksi ei tullut niin heiluvainen kuin pelkäsin, koska muuten olisi voinut olla mahdollista, että olisin joutunut liittymään ensimmäisen bussikuskimme oksentajaklubiin. Käynti lautan vessassa olikin kokemus! Heiluvainen kyyti plus reikä lattiassa = tasapainoa vaativa tehtävä. Päästiin Tratiin, kaikki 10 bussimme matkustajaa paikoillaan ja sitten alkoi n. 4 tunnin ralli. Tiet eivät olleet missään kovin hyvässä kunnossa - oli kuoppaa ja töyssyä ja sitten, kun niihin kuoppiin ja töyssyihin ajaa sataa ja tuhatta on matkustaminen kaikkea muuta kuin kivaa. Oli ihan sellainen fiilis kuin olisi ollut 4 tuntia vuoristoradassa. Yritin jossain vaiheessa nukkua. Tietysti juuri siinä kohdassa ajoimme jonkun kauhean kokoisen kuopan yli ja niska siinä sitten vähän venähti. Enpä sen jälkeen enää yrittänyt saada unta! Vieressäni istunut kiinalaisnainen tarjosi minulle yhdessä kohdassa matkaa tuoreita hedelmiä - tosi ystävällinen tyyppi! Päästiin Bangkokin lentokentälle tunti etuajassa. Siinä sitten Jannen kanssa odotettiin 4 tuntia lentoa Koh Samuille.
Lento Samuille kesti 45 minuuttia. Lippu maksoi vähän päälle 100€.Tosi kallis, mutta noissa hinnoissa ne liput pyörii aina. On tosi käsittämätöntä, miten huonoa englantia koneen henkilökunta puhuu. Koneen kapteenikin siinä jotain hölisi ja vasta hölinän loppuvaiheessa tajusin, että hänhän puhuu englantia. Saavuttiin Samuin lentokentälle joskus klo 17 paikkeilla. Oli jotenkin hassua, kun paikat olivat jo niin tuttuja - 3. kerta Samuilla. On se Samuin lentokenttä silti edelleen ihan mahtava! Lentokenttä on todella pieni. Kaikki tapahtuu ulkoilmassa!
Näkemisen arvoinen paikka!
Sitten hypättiin taksiin ja nenä kohti Dome Lay Beach Resortia.
Tällainen bungalowi meitä sitten odotti :)
Meillä on tällaiset maisemat meidän kuistilta
Täällä oli loistavin check in ikinä! Hotellin työntekijä vei meidät suoraan meidän bungalowiin, näytti paikat ja näytti kirjekuorta, jonka päälle oli kirjoitettu summa, joka meidän 4 yöstä tuli maksaa. Maksoimme summan ja nainen antoi meille bungalowin avaimen ja se oli check in siinä :) Ei tarvinnut mennä respaan, ei mitään. Suoraan vaan bungalowiin :) Hetken päästä nainen palasi vielä tuomaan meille kuistille tervetulodrinksut :)
Hintaa tällä bungalowilla on n. 14€ per nenä per yö. Tämä on todella kiva maja!!! Voisi ehdottomasti tulla toistekin!
Hetki siinä sitten ihmeteltiin meidän uutta majaa ja sen jälkeen meille tuli vieras - Markus, joka on Jannen entinen työkaveri. Hän tuli Samuille pari päivää ennen meitä. Jee, meidän ensimmäinen häävieras on täällä!!! :) Siinä sitten pistettiin parkkiin meidän kuistille, breezer ja pari changia esille ja alettiin vaihtaa kuulumisia. Hetki siinä istuskeltiin ja sen jälkeen mentiin syömään läheiseen ravintolaan. Syömisen jälkeen mentiin nukkumaan, koska meillä oli Jannen kanssa takana pitkä päivä.
Seuraavana aamuna mentiin vuokraamaan skootteri ja ajettiin Markuksen majapaikalle. Lähdettiin ajamaan skoottereilla Chaweng Beachille. Siellä käytiin vähän stalkkaamassa, millaisissa bungaloweissa meidän häävieraat yöpyy ja käveltiin myös meidän hääpaikan ohi. Käveltiin rannalla ja nautittiin auringosta. Pistettiin parkkiin rannan pieneen baariin. Pojat ottivat päivän ensimmäiset changit ja minä otin mango shaken. Hetki siinä sitten istuttiin ja sen jälkeen suunnattiin takaisin skoottereille. Siitä lähdimme ajamaan yhdelle kivalle rannalle, joka löydettiin Jannen kanssa viime kerralla, kun olimme Samuilla. Koh Changin mäkien ja mutkien jälkeen Samuin mäet eivät enää tuntuneet missään :)
Jee - perillä! Tilattiin ravintolasta vähän syötävää ja juotavaa. Sitten, kun tankkaustauko oli ohi, pojat meni uimaan ja minä käppäilin rannalla. Alettiin jo odotella sitä, että Jannen kaveri Viikari ilmoittaisi, että he ovat Lauran kanssa tulleet Samuille. Tiedettiin vain tulopäivä, mutta ei aikaa. Janne soitti Viikarille ja siellähän he jo Lauran kanssa kurvailivat Samuin teitä skootterilla. Lähdettiin ajamaan heitä vastaan. Jee , kaksi häävierasta lisää! Siitä sitten menimme porukalla meidän majalle ja pistettiin parkkiin kuistille. Kaupasta oli muutamat breezerit ja changit ostettu. Musiikki soimaan ja let's have fun :)
Huomenna saapuu taas lisää häävieraita! Tämä on niin epätodellista, että olemme Thaimaassa ja melkein koko meidän kaveriporukka tulee olemaan täällä yhdessä! Tulkaa jo loputkin!!! Nyt nautitaan :)
